Tämän vuoden Ekopaasto alkaa ensi viikolla, 14.2. ja kuten monena aiempanakin vuonna aion siihen osallistua omilla paastolupauksillani.
Minulle nämä Ekopaastot ovat olleet vuosittaisia suunnan tarkastuksen paikkoja. Sen opettelua, että elämäänsä voi yksinkertaistaa ja kohtuullistaa – ja samalla voi tehdä hyvää sekä ympäristölle että myös itselle ja lähimmäisille. Paastoonhan sisältyy myös ajatus kieltäytymisestä tai luopumisesta – siitä, että jättää jotain nauttimatta tai ostamatta – ja antaa jotain omastaan.
Niinkuin edellisinäkin vuosina, kestää Ekopaasto 7 viikkoa ja päättyy pääsiäiseksi.
kuva: Ekopaasto.fi
Ekopaaston takana on Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja tämän vuoden yhteistyö- kumppaneina sillä ovat Hiljaisuuden Ystävät ry ja Heponiemen Hiljaisuuden keskus.
Ekopaastohan innostaa meitä suomalaisia liittymään paastonviettoon tavalla, joka osaltaan auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.
Tämän vuoden Ekopaastossa keskitytäänkin entistä enemmän hiljentymiseen, kohtaamaan ympäristöasioiden herättämiä tunteita ja vähentämään vauhtia.
Kampanjan etenemistä voi seurata sen Facebook-sivulta ja Twitter-tililtä ja sivustolla julkaistaan paaston ajan joka keskiviikko uusi materiaalisetti hiljentymisen tueksi. Materiaalin pääkirjoittajana toimii tutkijatohtori, pastori Panu Pihkala, joka on erikoistunut ympäristöasioiden herättämien tunteiden ja hengellisten kysymysten käsittelyyn.
Panu Pihkalan kirjaa Päin helvettiä? – Ympäristöahdistus ja toivo, suositellaan myös taustalukemiseksi paaston aikana järjestettävälle Ekopaasto -retriitille. Itse en valitettavasti tuohon 2.-4.3. Heponiemen Hiljaisuuden keskuksessa pidettävään retriittiin pääse, sillä olen jo lupautunut muualle. Harmittaa – olen aiemmin kaksi kertaa ollut retriitissä ja kokenut ne antoisiksi.
Mutta vaikka en retriittiin pääsekään, aion kyllä Pihkalan kirjan lukea ja mietiskellä ihan itsekseni.
Kirjan takakansi kertoo jo hieman siitä, mitä kirja pitää sisällään – ja mitä tämän vuoden Ekopaasto painottaa. Jokainen meistä on lukenut uutiset muovijätelautoista merissä ja napajäätiköiden sulamisista ja uhkakuvat tulevasta saattavat olla ahdistavia. Mutta tämän ympäristöahdistuksen ei tarvitse antaa hallita elämäänsä vaan Pihkala todistaa, että toivoa on, kun sille vain annetaan mahdollisuus.
Pihkala toteaakin kirjassaan: “En tiedä, miten hyvin ihmiskunta onnistuu, mutta tiedän, mikä on oikea suunta: kestävyys.”
Kestävää kehitystä voin itse edistää omien kulutustottumusteni suuntaamisella ekologisempiin ja ympäristöä suojaaviin valintoihin ja niihin kiinnitän huomiota tämänkin vuoden paastolupauksissani.
Tänä vuonna en tee aivan yhtä tarkkoja kieltolistoja kuin aiemmin vaan keskityn miettimään elämäntapaani ja kulutuskäyttäytymistäni laajemmaltikin. Mutta vaikka pääpaino paastossani onkin isommissa kuvioissa, aion toki muutaman asian itseltäni ihan konkreettisestikin kieltää. Nimittäin tämän paaston avulla olen aiempinakin vuosina päässyt irti sokerikoukusta ja saanut vähennettyä punaisen lihan syöntiä ja samaan pyrin nytkin!
Tämän vuoden Ekopaasto -lupaukseni:
1. Ruoka
– Pyrin ostamaan lähialueilla tuotettua, puhdasta ruokaa. Ruoka-aineissa, joita ei Suomessa tuoteta, yritän löytää Reilun kaupan tai muuten eettisesti ja ekologisesti tuotettuja tuotteita.
– Valitsen lautaselleni enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja ja yritän vähentää lihansyöntiä.
– Yritän vähentää entisestään ruokahävikkiä ja ostaa vain tarpeeseen sekä hyödyntää tähteet.
– Kieltolista: ei lisättyä sokeria, ei makeutusaineita, ei valkoisia jauhoja eikä alkoholia.
– Tällä kertaa sallin itselleni poikkeukset tähän listaan juhlissa ja erityistilanteissa, joita tämän vuoden paastonajalle on muutama tulossa. Mutta arkiruokailussa yritän yllämainitut rajoitukset pitää.
Ruuan suhteen suurimmat haasteet tulevat olemaan herkut, joita isäntä kotiin kantaa. Kun puolisona on herkkusuu, joka hemmottelee vaimoaan suklaalla, leivoksilla ja chipseillä, on kieltäytyminen vaikeaa, mutta tiedän kokemuksesta, että parin viikon päästä paaston aloittamisesta isäntäkin hieman hellittää. Ainakin piilottaa ostamansa herkut;)
2. Muut hyödykkeet ja tavarat
– Ostan vain tarpeeseen.
– Ostan vain eettisesti ja ekologisesti tuotettuja tuotteita ja mieluiten kotimaisia, Suomessa valmistettuja tuotteita.
– Kosmetiikassa ja puhdistusaineissa yritän löytää tuotteita, joissa ei ole muovia – ja tämä lienee vaikein rasti tässä kohtaa.
Kuten jo viime vuoden postauksessani totesin, on tämä kohta lupauksistani helpoin pitää, sillä nämä paastot ovat tehneet entisestä huolettomasta shoppailijasta harkitsevan ja valikoivan kuluttajan. Paastoharjoitus on jäänyt käytännöksi arkeen ja vaikka kaapeissa on edelleen liikaa tavaraa, uutta niihin ei ole enää samaan tahtiin kertynyt kuin vielä muutama vuosi sitten.
3. Muut ympäristöä suojelevat teot
– Tehostan jätteiden lajittelua.
– Kuljen julkisilla kulkuneuvoilla aina, kun se on mahdollista.
– Yritän vähentää sähkönkulutusta – valot pois, silloin kun huoneissa ei oleskella, TV lepotilaan silloin, kun sitä ei katsota, täydet astianpesu- ja pyykkikoneelliset, latausjohtojen irrottelu seinistä, tietokoneiden ja näyttöjen sulkemiset yms.
– Yritän vähentää veden kulutusta.
Tässä kohtaa riittää meillä edelleenkin parannettavaa: isäntä on muovipussien suurkuluttaja eikä kuria tähän tule ennen kuin pussien hinnat kohoavat pilviin tai ne kielletään kokonaan. TV meillä pauhaa liian usein auki ilman, että sitä kukaan katsoo – ja välillä se pauhaa sekä ylä- että alakerrassa. Entisistä paastoista viisastuneena tiedän jo, että minulla yläkerrassa telkkari tulee pysymään paaston aikana kiinni mutta alakertaan urheilua katsomaan vetäytynyt isäntä kyllä sinne sohvalle ohjelmansa ääreen torkahtaa. Vaan ei myönnä torkahtaneensa;)
4. Kierrättäminen
– Pieniksi käyneiden ja käyttämättömien vaatteiden kierrätys.
– Kierrätän sellaiset käyttötavarat tai sälät, joita en käytä tai joista en pidä.
Ja ei – konmarittajaa minusta ei saa millään ilveellä – en aio raivata kodistani pois muistoja vaan turhaa ja tarpeetonta. Mutta niitä käyttämättömiä ja valitettavasti kuivan huoneilman kutistamia vaatteita ovat kaapit edelleen täynnä.
5. Hiljentyminen ja hiljentäminen
– Kristillisen paastoperinteen mukaisesti yritän yksinkertaistaa elämääni, hiljentää vauhtia ja keskittyä olennaiseen.
– Hiljennyn. Mietiskelen. Rukoilen. Kiitän.
– Yritän katsoa laajemmalle kuin omaan itseeni – ja muistaa heitä, joilla asiat ovat heikommin kuin itselläni.
Ei minusta hiljaista erakkoa kuitenkaan saa enkä mediapaastoakaan aio harjoittaa, sillä sairauskierteeni takia olen jo ihan kylliksi joutunut sitä tekemään. Mutta aion antaa itselleni enemmän aikaa kirjojen lukemiseen ja luonnon helmassa liikkumiseen sekä hieman rajoittaa nettisurffailua.
Ekopaasto on siitä mainio, että siihen voi kukin osallistua omalla tavallaan – pääasia, että osallistuja yrittää jostakin totutusta ympäristöä kuormittavasta tavasta tai ostotottumuksesta luopua edes paaston ajaksi.
kuva: Ekopaasto.fi
Saa nähdä, miten onnistun lupaukseni pitämään. Uskon, että harjoitus tekee tässäkin mestarin ja pystyn pitämään lupaukseni paremmin kuin aiempina vuosina. Saan ehkä jopa isännänkin innostumaan mukaan edes joissakin tavoitteissani. Pääsiäisen jälkeen saatan jopa innostua tekemään tilinpäätöksen tänne blogiinkin siitä, miten sujui.
Minua auttaa Ekopaastossani suuresti se, että myös työpaikallani ympäristöasiat on otettu huomioon. Nimittäin Suomen Vanhin Virasto oli vuonna 2013 ensimmäinen tuomiokapituli Suomessa, jolle myönnettiin Kirkon ympäristödiplomi ja nyt vuoden alussa tuo diplomi myönnettiin meille uudelleen. Diplomi on voimassa neljä vuotta ja tuohon uusimiseen vaadittiin uusia ympäristötekoja. Tuon tunnustuksen saaminen ei ihan pikku juttu olekaan – sen saamiseksi on tehty vuosien saatossa paljon työtä. Meillä Virastossa tarjotaan Reilun kaupan kahvia ja teetä, suositaan lähialueiden tuotteita ja luomua aina kun se vain on mahdollista ja lajitellaan tehokkaasti jätteet. Työmatkat yritetään kulkea julkisilla kulkuneuvoilla tai kimppakyydeillä ja monet kokoukset pidämme nykyisin netin välityksellä. Meillä on siirrytty sähköiseen arkistointiin ja kirjepostin määrää on vähennetty todella paljon. Ja kun järjestämme tilaisuuksia muualla, on yhtenä kriteerinä paikkaa valitessa se, että siellä tarjotaan lähialueilla tuotettua, ekologista ruokaa. Me myös kehotamme seurakuntia panostamaan ympäristöasioihin ja esimerkiksi piispantarkastuksissa niihin kiinnitetään huomiota.
Kirkollahan on oma ympäristöohjelma, Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus, joka lähtee siitä, että ihminen on osa luontoa ja luomakuntaa. Ja tuota Luojan luomaa tulee kunnioittaa, vaalia ja siitä olla kiitollinen. Olemme Luojallemme vastuussa siitä, miten luontoa kohtelemme. Kristilliseen uskoon kuuluu yksinkertainen elämäntapa ja kohtuullisuus ja tähän ajatusmalliin perustuu myös koko Ekopaaston idea.
Vaikka Ekopaasto nimensä mukaisesti onkin ympäristökeskeinen, ei se sulje ulos sitä kristilliseen perinteeseen kuuluvaa paastoakaan, sitä, jossa paastoamalla, luopumalla jostakin annetaan tilaa ajatuksille, kohdataan ehkä Pyhäkin, mutta ainakin rauhoitetaan elämää ennen suurta juhlaa, Pääsiäistä.
Paastonaikaan on perinteisesti luopumisen lisäksi kuulunut se ajatus, että lähimmäisistä pidetään huolta. Jaetaan hyvää, harrastetaan hyväntekeväisyyttä.
“Paastonaika kutsuu unohtamaan itsensä ja muistamaan lähimmäisiä” – näin toteaa lähiesimieheni, piispa Kaarlo Kalliala, paastovideossaan 2017 ja vaikka tämän videon tänne jo viime vuonna jaoin, jaan sen tänäkin vuonna – tästä on hyvä aloittaa paastoon laskeutuminen:
Onko Ekopaasto sinulle tuttu?
Ja oletko kenties osallistunut joskus Ekopaasto -kampanjaan?
Hyvää viikonloppua ja tulevaa paastonaikaa kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta
The post Ekopaasto 2018 – teemana hiljentyminen, ympäristöasiat ja hiljentäminen appeared first on Nelkytplusblogit.