Ihanan Minäkö keski-ikäinen Tiian jalanjäljillä teen aikamatkan 80-90 luvulle vaatetwistillä. Tiian huikean aikamatkan voit lukea täältä
 |
| Ihania kamuja |
 |
| Juurikin viime viikolla kamunen lähetti tän kuvan hälle lähettämästäni kortista vuodelta 1995..ihana muisto |
 |
| …sain myös itse hauskoja kortteja… |
Minähän muutin uudelle paikkakunnalle kun olin 11v- ikä joka on ehkä yksi pahimpia itsetunnon kannalta (ainakin jos oli uusi koulussa). Olin lähes koko nuoruuteni silmälasillinen tyttö ja hurjan epävarma itsestäni. Sain paksut lasit jo 11 vuotiaana (miinus 3 ens alkuun ja siitä se vain kasvoi 6:een) ja olinkin lähes koko peruskoulun ajan se luokan silmälasipää. Se, jota ei vahingossakaan koulun diskossa kukaan poika hakenut tanssimaan. Vaikka mulla oli ystäviä ja kavereita – silmälasit määrittivät nuoruuttani. Vietin hyvin paljon ajasta kotona runotyttönä kirjoja lukien, tanssien jazz-balettia (1 krt/vko), päiväkirjaa kirjoittaen, unelmoiden, urheillen (lenkkeily), ja turha kai mainitakaan, että kävin bileissä/esim Byggan limudiskossa tms korkeintaan muutaman kerran vuodessa jos sitäkään, enkä koskaan päässyt pussaamaan yksipuolisia ihastuksiani. Limudiskot olivat lähes traumaattisia kokemuksia, koska seisoin AINA koko illan hitaiden osalta seinäruusuna ja katselin kun muut pääsivät tanssimaan Europen Carrieta. En myöskään oikein osannut tanssia nopeita, tanssityylilläni vaihdettiin ponnekkaasi jalkaa yhteen ja erilleen … 
Niin noloa…ja näin jälkeenpäin ajateltuna aika hellyyttävää
Jos aiemmin oltiin vaatteet lähes aina ostettu Seppälästä, sittemmin 6-9 luokalla vaatteet tilattiin jo osittain Ellokselta mm. kivat nahkaiset purjehduskengät, jossa oli hauskat pallukat narujen päässä tai kauhean hauskat mokkasiinit epälaadukasta nahkaa ja joissa oli myös pallukkanarut. Lumipestyt farkut, oudot hupparit, isot korvakorut, sähkönsininen ripsari, kreppitukat (OMG) olivat myös IN. Untuvatakit, Lacosten pikeet, Busnel neuleet, untsikat ja korvalappustereot (Sony Walkman) olivat “dream on” osastoa – vain harvojen ja varakkaiden päällä. Elin myös elokuvista (Studio123, Biobio…Dirty Dancing, kaikki Rob Lowe/Tom Cruise elokuvat, Flashdance, Footloose, ET, Indiana Jones, James Bondit…), Karkkipussin karkeista, kamutreffeistä ja koulun päättäjäiset merkitsivät minulle Carrollsin ateriaa, jonne mentiin bestiksen kanssa. Oi onnea kun sai syödä Clubburgerin “Clubin” ja ostaa Makkaratalon Anttilasta kynsilakkaa tai hiusväriä.
 |
| 80 luvun look, isot rillit ja kauhea käkkäräpermis…kaikki tämä piti kokea, että löysi oman tyylinsä |
Rippikoululahjaksi sain piilolinssit ja siitä lähtien – pikku hiljaa – hauras itsetuntoni alkoi kasvaa. 15 vuotiaana ostin ekat Levi’s 501 farkut (Valiolla kesätöillä hankitut), sain ensimmäisen poikaystävän ja olin maailman onnellisin – en voinut uskoa, että joku tykkää ja rakastaa minua – tätä ennen minulla ei ollut minkäänlaista kosketusta toiseen sukupuoleen. Tuossa vaiheessa hajuvesimakuni oli äidiltä ja ystäviltä matkittuja eli käytössä olivat Ruotsin laivalta ostetut Anais anais, Roma ja Rive Gauche. Hyvä ystis sai poikaystävältään lahjaksi Louloun ja Byzancen tuoksut, joten pakkohan sitä oli saada. Ko. tuoksut ovat kyllä tänä päivänä nenuuni aivan liian vahvoja, enkä todellakaan ymmärrä niiden suosiota. Mutta näin se menee, on aikoja ja sitten on aikoja. Tuolloinen poikaystis käytti Kourosta, joka tuoksui iiihanalta ja kasvatti silloista vahvaa rakkauttani :).Tukka laitettiin kuntoon Stu-stu-studiolinela, L´Oreal Fixing spray.
HUOM laivaristeilyllä käytiin aina Tukholman henkkamaukassa ja ostettiin polyesterivaatteita, joita ei Suomesta saanut. Mutta IHANIA ne olivat silti, koska niitä ei saanut Suomesta.
18 vuotiaana rampattiin KY:llä, joka oli silloinen kantapaikkamme. Jaksoimme käydä siellä oikeasti 2 krt viikossa, enää en ymmärrä miksi. Myös Arkadia oli kova sana….
 |
| Huom huomaa kaulalla oleva Jackpot huivi, olin myyjänä ko liikkeessä ja merkin TRUE fani. JA TIETTY ISO JAKKU JOSSA OLKATOPPAUKSET ISOLLA O : lla |
 |
| Ystävän Maija koira..mullekin rakas |
Myöhemmin n 20 vuotiaana muutin opiskelijana asumaan takaisin varhaislapsuuden kotikonnuilleni eli Töölöön. Opiskelijavuodet olivatkin hauskoja vuosia, niin paljon sattui ja tapahtui- mutta mikä parasta tutustuin ihaniin ihmisiin mm. ex-kämppikseen Rouva A:han ja Hannaan – jotka ovat onnekseni edelleen elämässäni. Olimme kaikki sinkkuja ja kantapaikkamme oli Kalle – sinne pääsi ryhdikkäässä olkatoppausjakussa alle 24 vuotiaana jos meni ajoissa klo 20-21 ja näytti coolilta. Ja mehän näytimme. Kallessa meni illat ainakin joka pe tai la- ja hauskaa oli aina- koska saimme sen itse aikaiseksi. Suurta hupia meille oli se, että otimme kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen esim niin, että italiaa n 30 sanaa puhuvan “au-pair” (not) Hannan puolesta kyselimme vinkkejä Helsingin nähtävyyksiin. Ihana Hanna hymyili, räpsytti ripsiään (n 10 cm pitkiä) ja oli…no italialainen muutamalla sanallaan. No siitähän riitti jutun juurta pitkäksi aikaa, ihmiset (miehet) halusivat auttaa (ja tarjota drinksuja) ja antaa vinkkejä. Moni kaunis deittailusuhde alkoi Kallesta, niin kuin varmasti aika monella muullakin….:)
Huom saanen tuoda esille, että olimme iloisia ja vilpittömiä tyttöjä, jotka nauttivat vain siitä, että saimme tutustua uusiin ihmisiin, plussaa siitä, jos joku heistä oli kinkku…eikun sinkku. Niin hauskaa oli, sen voin sanoa!
Tässä vaiheessa vaatteita ostettiin usein Jackpotilta, joka oli aivan lempparimerkkini. Aivan uudet hauskat kukkakuviot eri muodoissaan joka vuosi….Hah ehkä tästä ajasta kumpuaa rakkauteni kukkakuoseihin…..:)
 |
| Teneriffalla siskon kanssa. Rahat meni juhlimiseen joten ruokaa syötiin säästölinjalla (ja täten tuotiin Suomesta VOIMA näkkäriä ja koskenlaskijaa :)) |
Taidanpa jatkaa tätä postausta seuraavassa osassa 2, sen verran runsas teksti (poikkeuksellisesti) tuli jo näistä ikävuosista.
Muisk ja rentoa viikkistä ihan jokaiselle.
The post Ihana ja kamala kasari ja ysäri ja (tuoksu)muistot – my own way appeared first on Nelkytplusblogit.