Fifty and fab

Tänään oli se päivä, kun mittariin kilahti maaginen viis ja nolla. Olenko nyt toinen jalka haudassa vai tästäkö se elämä alkaa? Yritän ajatella positiivisesti, että tästä alkaa uudenlainen elämänvaihe. Ja jos hyvin käy, 50 vuoden päästä juhlin satavuotissynttäreitä ja olen enemmän kuin ylpeä iästäni.

Päivä ei ollut mitenkään ihmeellinen mutta silti niin mukava. Aamulla sain nukkua niin pitkään kuin halusin. Heräsin 9:35. Ketään ei ollut kotona ja ukkokullalle viestitellessä minut kommennettiin takaisn sänkyyn. Pissalla sain käydä, koska vanhuus… Jonkin aikaa sain sängyssä odotella ennen kuin sain luvan siirtyä aamupalapöytään. Ihan ilonkyyneleitä vuodatin, kun pöydässä odotti upea  50 ruusun kukkakimppu, shamppanjaa ja aamupala. Niitä se ukkeli oli aamulla hakemassa, ihana mies <3.

Päivä kului leppoisasti käsitöitä tehden ja telkkaria katsellen, ihan luvan kanssa sain löysäillä. Iltapäivällä haettiin pizzat, kun ei vaan huvittanut tehdä mitään. Juhlat juhlin sitten kesällä mökillä, jos juhlin. Ihan varma en vielä asiasta ole, mutta grillijuhlat ystäville tuntuu ainakin tällä hetkellä kivalta ajatukselta. Synttärilahjanikin lunastan sitten loppukesästä, mutta siitä sitten joskus toiste.

Täytyy vain todeta, ettei se pelätty 50 vee vielä ainakaan tunnu sen kummallisemmalta kuin aikaisemmatkaan iät eli leppoisin mielin jatketaan tästäkin eteenpäin. Ja koska 50-vuotiaanakaan en viihdy valokuvattavana, saatte tyytyä kuviin bloggaajasta noin 45 vuoden takaa.

Kivaa alkanutta helmikuuta kaikille <3