Lyhyt vierailumme Kakslauttasessa herätti enemmän keskustelua Facebookin eri ryhmissä kuin mikään matkamme koskaan, mutta palaan tähän vasta hiukan myöhemmin.
Käydään ensin paikan päällä. Asuimme pienessä lasi-iglussamme lauantai-iltapäivästä maanantai-aamuun. Näin vietimme lyhyen sunnuntain Kakslauttasessa, Saariselällä.
Pohjoiseen aamuun on helppo herätä kiireettä, sillä kahdeksaltakin on vielä pimeää. Ulos kurkistamalla voi nähdä, että osassa alueen igluja valot on jo sytytetty, niissäkin heräillään talviseen sunnuntaihin.
Perusaamiainen
Aamiainen tarjoillaan Aurora-ravintolassa, jonne matkaa lumisen maiseman halki on muutama sata metriä. Pakkasta on -21 astetta ja Aurora-ravintolan naulakko pullistelee paksuista toppavaatteista. Muistelemme, että näitä, paksuimpia toppatakkejamme, emme olekaan Espoossa pariin talveen tainneet ottaa esille, mutta näissä lämpötiloissa ne ovat tarpeen.
Aamiainen on yllättävän tavanomainen ajatellen paikan aasialaispainotteista asiakaskuntaa. Lappi näkyy lohen muodossa ja suomalaisuus karjalanpiirakoina ja pieninä korvapuusteina. Leipä on valmiiksi siivutettua teollista leipää. Muistan jo kauan sitten Luostolla viettämämme joulun yhteydessä miettineen, että miten vaikeaa olisi tarjota its leivottua leipää tai edes Fazerin pakasteista paistettua tuoretta leipää – mutta ilmeisesti se on vaikeaa.
Me, suomalaiset, pärjäämme kyllä hyvin tällä perusaamiaisellakin. Ne kaikki perinteiset vaihtoehdot ovat kuitenkin tarjolla, myös jogurtin kaveriksi sulatettuja pakastemansikoita.
Keloigluja
Hiihtämisestä emme sittenkään innostu näillä pakkasilla, vaikka pakkasimme mukaan kevyempiäkin ulkoilutamineita kuin untuvatakit, joten jatkamme päivää kiertelemällä Kakslauttasen West Villagen alueella. Kakslauttanen koostuu kahdesta kylästä, East ja West Village, joiden välinen etäisyys on pari kilometriä osittain nelostien laitaa, joten tyydymme West Villageen.
Suuntaamme keloiglukylään, joskin ensin pitää ohittaa pieni kelkkarinne. Pitäisikö sitä kokeilla …
Keloiglut ovat lasi-igluja isompia (4-6 hengelle) ja niissä on myös sauna, pesutilat, pieni keittiö ja takka siinä missä kahden hengen lasi-iglujen mukavuudet rajoittuvat pieneen wc:hen, lattialämmitykseen ja moottoroituihin sänkyihin.
Mutta ne ovat myös tavanomaisempia kelomökkejä, joissa iglu on vaan pieni osa kokonaisuutta.
Kelo-iglut käyvät ilmeisesti kuitenkin hyvin kaupaksi, nekin, sillä alueella näkyy myös paljon puolivalmiita kelomökkejä, jotka on ilmeisesti jätetty odottamaan kesää.
Suljettu taidenäyttely
Jatkamme matkaa iglutornille, josta voisi ehkä nähdä alueen korkeammalta ja jonka yhteydessä on kuulemma pieni arktisen taiteen näyttely. Torni toki löytyy, mutta voi, näyttely onkin auki vaan maanantaista lauantaihin. Kurkistamme ovelta ja toteamme, että ainakin osa puuveistoksista lienevät samanlaisia kuin Aurora-ravintolassa, joten ihan kaikesta emme jää paitsi. Siitä, että pääseekö torniin koskaan, emme pääse selville.
Hevosia ja poroja
Seuraava kohteemme on eläinsuojat – pitäähän sitä nyt päästä pienelle safarille!
Hevosaitauksessa on hevosia ja karvainen poni. Hevoset ovat täällä töissä: tarjolla on ratsastusta (2 tuntia hintaan 138 euroa per nuppi, sisältäen lämpimät juomat) tai mahdollisuus öiseen rekiajeluun samaiseen 138 euron hintaan tai jos kuumat juomat haluaa vaihtaa kuohuviiniin ja nimen Aurora Hunting with Horse Sleigh nimeen Romantic Aurora Hunting with Horse Sleigh hintaan 395 euroa per 2 henkeä.
Tyydymme katselemaan kuivaa heinää mussuttavia hevosia.
Hevosten jälkeen vuorossa ovat porot, jotka nekin ovat tietysti täällä töissä. Porosafareja on tarjolla lähemmäs tai kauemmas (Purnumukkaan) ja saamelaiskylässä pääsisi kokeilemaan lassoamistakin. Poroille maksetaan saman verran kuin hevosille, eli retken pituudesta riippuen 132 – 154 euroa per nuppi, mutta hintaan kuuluu myös pilkkihaalarit ja muut tarvittavat talvivarusteet ja lämpimän juoman lisäksi kalleimpaan vaihtoehtoon sisältyy myös keittolounas.
Jätämme poroajelutkin väliin, vaikka ovathan ne ihan kivoja, etenkin jos mukana on lapsia. Viimeksi taisimme poron kyydissä olla joskus Kuusamossa.
Huskyjä kerrakseen
Vauhdikkaimman eläinkokemuksen, myös sivustakatsojille, tarjoavat huskyt. Satumme onnekkaasti paikalle, kun jokin päivän huskysafareista pysähtyy keittolounaalleen ja ihmiset nousevat kelkoistaan. Meteli on korvia huumaava kuin kaikilla kymmenillä koirilla on jokin mielipide asiasta.
Koiravaljakoilla pääsisi myös, sään salliessa, kahden päivän yöretkelle erämaahan. Emme ottaneet selvää mitä sään salliessa tarkoittaa – ehkei näillä leveysasteilla kuitenkaan 21 asteen pakkanen retkeä estäisi vaan ennemminkin lumimyrsky.
Koirien saama palkkio turistien vetämisestä onkin jo vaikeampi laskea, mutta otetaan esimerkki: 2 henkeä kelkassa, 2 tuntia, 6 koiraa, niin olisiko se 25 euroa per koira per tunti) (koko retken hinta 304 euroa). Yhden hengen vetämisestä maksetaan vähemmän, vain 18 euroa per koira per tunti (koko retki 214 euroa).
Tässä vielä huskyt tauolla lyhyen videon muodossa:
Tyydymme katselemaan koiralaumaa oikean turistilauman siirtyessä kotaan syömään keittoa pilkkihaalareissaan. Tosin osan heistäkin on vaikea jättää koirat ja mahdollisuudet niiden valokuvaamiseen.
Koiria ja poroja vauhdikkaammin olisi talvisessa maisemassa päässyt liikkumaan moottorikelkoilla, mutta ajatus vauhdista 20 asteen pakkasessa ei innostanut riittävästi. Aikaisemmilla pohjoisen reissuilla olemme kyllä kiitäneet niillä niin Saariselällä kuin Kuusamossa.
Muita eläimiä emme sitten tällä safarilla nähneetkään. Yksi kissaeläin piti kyllä vahtia matkamuistomyymälässä. Kissa näytti elävän kiitoksilla, eli ainakin alle metriset turistit paijasivat sitä innokkaasti.
Välillä kävimme lämmittelemässä iglussamme kahvin tai kuuman kaakaon äärellä.
Niin joo, olihan iglussa vielä pieni keittiökin vedenkeittimen muodossa!
Ilta hämärtyy
Alkuillasta, kun alueen monet kauniit ”katuvalot” syttyvät, hetki auringonlaskun jälkeen, piti vielä tehdä muutama kierros ja yrittää kuvata etenkin minikokoisista taloista koottuja valaisinryhmiä. Ihastuin näihin jo ennen matkaamme etsiessäni Instagramista kuvia Kakslauttasesta ja kahtena iltana paikan päällä löysin itseni tuijottamasta näitä kymmeniä kertoa!
Mutta siinä se lyhyt tammikuinen päivä Lapissa jo menikin.
Palataan illalliseen ja yöhön iglussa sitten toisella kertaa!
Kakslauttasen koko aktiviteettilistan hintoineen löydät halutessasi tästä.
Vaikka me emme innostuneet yhdestäkään niin paljoa, että olisimme maksaneet niistä pyydettyjä hintoja, niin ulkomaiset turistit näyttivät kyllä niitä niin käyttävän kuin niistä nauttivan!
The post Päivä Kakslauttasessa appeared first on Nelkytplusblogit.
