Moikkamoi! Taas on kiva viikko takana. Tuo talvi se vaan ei tahdo pysyä täällä etelässä ja taas on pelkkää mustaa ja pimeää. Onneksi muutaman viikon päästä alkaa pimeys jo helpottamaan! Tällä kertaa halusin kertoa teille yhdestä kivasta sistusjututsta. Kyseessä on tuo kynttilärinkula. Sain sen sisustussiskoltani joululahjaksi. Olin tuon tyyppistä jo ehtinyt jossain hypistelemäänkin ja kivana yllärinä sellainen putkahti pukinkontista. Tykkään siitä ihan hirveästi, sillä se on kevyt ja mielenkiintoinen ja meillä se sopii erinomaisesti roikkumaan takan ja mustan kaapin väliin.
Kuvauspäivänä oli kiva auringonpaiste. Harvinaista herkkua, mutta onneksi edes välillä nähdään mekin tuo outo valoilmiö. Se piristää mieltä, vaikka tänä vuonna minulla on ollut pimeään vuodenaikaan niin paljon kaikkea hommaa ja pohdittavaa, etten ole ilmoja ehtinyt pitelemään.
Huomenna lauantaina olisi taas koulupäivä. Liittyen siis kesken oleviin MBA-opintoihini. Työn ohessa opiskelu on kyllä ihan mielettömän rankkaa ja ainakin tällä hetkellä koen sen olevan hyvinkin tahmeaa. Minulla ovat onneksi opinnot loppusuoralla eli jäljellä on yksi valinnainen kurssi ja lopputyön kirjoittaminen. Silti se tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä!
Jos joku teistä harkitsee työn ohessa opiskelua, antaisin sellaisen vinkin, että alkuun, kun opintoinnostus on suurimmillaan, kannattaa kursseja ottaa niin paljon kuin vain ehtii ja jaksaa tehdä tai toinen hyvä vaihtoehto on ottaa töistä opintovapaata. Minun kanssani samaan aikaan aloittaneista nopeimmin valmistuivat ne, jotka ottivat edes joitain kuukausia opintovapaata. Omalla kohdalla se ei ole ollut mahdollista, joten opinnot ovat venyneet, mutta en ole siitä sillä tavalla erityisen huolissani, sillä kuitenkin tulen saamaan ne valmiiksi kohtuullisessa ajassa, ainakin omasta mielestäni. Mutta nyt kun loppusuoralla homma tuntuu todella tahmealta, kiittelen itseäni alkuajan innostuksesta ja silloisesta rivakasta opiskelutahdista! Ilman sitä olisi minulla vielä todella pitkä ja kivinen tie saattaa projekti loppuun!
Mutta vaikka opiskelu työn ohessa on rankkaa, suosittelisin sitä silti kaikille. Se antaa uutta potkua työhön ja omaan ajatteluun ja saattaa valmistumisen jälkeen antaa uusia mahdollisuuksia työelämässä. Erityisesti monet meistä yli nelikymppisistä kipuilevat sen kanssa, että ammatillinen kehitys saattaa tuntua pysähtyneen ja ettei työssä enää pääse niin paljon oppimaan, koska kokemusta on jo jonkun verran kertynyt. Opiskelun kautta pääsee kehittämään ja haastamaan itseään. Se avaa uusia tapoja ajatella ja saattaa auttaa vaikka vaihtamaan uraa tai työpaikkaa. Tiedän monia, jotka ovat päässeet jopa kokonaan vaihtamaan alaa opiskelun jälkeen.
Minulla ei ole tavoitteena alan vaihto, mutta haluan toki varmistaa hyvät mahdollisuudet uralla etenemiseen ja työelämässä kehittymiseen. Tänä päivänä kilpailu työpaikoista on todella kovaa ja itsensä kehittämistä arvostetaan erityisesti työnantajan puolelta todella paljon. Opinnot ovat hyvä tapa osoittaa, että halua ja kykyä itsensä kehittämiseen löytyy ja että on kiinnostunut uusista asioista ja halukas oppimaan uutta. Myös yli nelikymppiselle nuo ovat tärkeitä taitoja, joita ilman nykyajan työelämässä ei enää oikein pärjää.
Yksi itsensä kehittämisen muoto minulle on opintojen lisäksi ollut tämä blogikirjoittaminen. Voisin jopa sanoa, että siitä olen saanut enemmän oppia kuin koulusta, mutta valitettavasti siitä ei saa todistusta ja siksi on ehkä ulkopuolisen silmin vähemmän arvostettua. Mutta minusta tämä harrastus on opettanut minulle todella paljon ja toivoisin, että sitä voitaisiin arvostaa. Koska työskentelen markkinoinnin parissa, on bloggaamisesta kotiutetut tiedot ja taidot työhöni hyvin relevantteja. Olen oppinut viestinnästä, kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, lukijoista, mitä he haluavat ja mitä eivät.
Mutta tätäkään hommaa ei voi tehdä vain oppimistarkoituksessa. On oltava halu vuorovaikuttaa, halu valokuvata, halu kirjoittaa, halu verkostoitua. Ja rahan vuoksi tätä ei kannata edes aloittaa tekemään. Vain harvat saavat tästä itselleen ammatin ja olisi harhaanjohtavaa, jos sanoisin, että blogilla voisi tienata. Toki jotkut tienaavat, mutta suurensuuri joukko ei tienaa joko mitään tai sitten todella vähän. Ilmaiseksi saadulla lehdistönäytteellä kun ei makseta asuntolainaa. Ja vaikka bloggaaminen olisi jollekin ammatti, en usko, että hekään tekevät sitä pelkästään rahan takia. Silti pitää olla halu tehdä tätä.
Nyt taidan ruveta iltapuuhiin, sillä aamulla on aikainen herätys. Oikein kivaa viikonloppua sinulle!
Kati
The post Ajatuksia itsensä kehittämisestä rinkulan kera appeared first on Nelkytplusblogit.