Nyt on vanha vuosi laitettu pakettiin kahden postauksen voimin ja katse käännetty uuteen blogivuoteen. Mitä tämä blogivuosi 2018 sitten tuo tullessaan? Varmaan aika pitkälti blogini tulee olemaan sitä mitä tähänkin asti, mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsisi. Suloinen sillisalaatti kaikkea maan ja taivaan väliltä. Onneksi luokittelen blogini lifestyle-blogiksi, joten sillisalaatti on ihan ok. Toki välillä tekisi mieli laajentaa aihepiirejä mutta saas nähdä kuinka käy. Blogivuoden alku tuo ainakin muutaman kivan jutun omalle kohdalleni, toivottavasti kivoja juttuja tulee vielä lisää. Ja todellakin uskon niin. Olihan viime vuosi hyvä osoitus siitä.
Paljon on viime aikoina puhuttu blogien kehittymisestä, ajatuksia herättävistä teksteistä tai niiden puuttumisestä ym. Itse en ota tuohon sen enempää kantaa, silä en katso tuon keskustelun koskevan oman blogini kaltaisia ns. tavis-sillisalaatti-blogeja. Itse en bloggaa tavoittellisesti enkä saa tästä rahaa, joten oletan noiden vaatimusten koskevan lähinnä ammatikseen bloggaavia. Me ihmiset olemme siitä jänniä tapauksia, että kaikki tykkäämme niin erilaisista jutuista, ja jotkut meistä tykkäävät jopa monenlaisista jutuista. Ja käyttäkäämme jokainen aikamme blogiskenessäkin vain siihen, mistä saamme yhtään iloa / hyötyä.
Toki sen verran toivon jollain tapaa kehittyväni blogini kanssa, että saisin uusia aktiivisia lukijoita ja sitä myöden myös kommentoijia. Onhan lukijat ja kommentoijat kuitenkin tämän homman suola ja sokeri. Jos blogi on julkinen, blogia ei pidä vain itseään varten. Mielelläni otan vastaan ideoita täällä poikkeavilta lukijoilta, mitä haluaisitte lukea tai minkä asian muuttuvan, jotta tulisitte tänne uudestaan tai jopa jäisitte ihan vakkarivieraaksikin?
Kuvaajanakin olisi kiva kehittyä, mutta en ota siitäkään mitään paineita. Joitain vain kiinnostaa kuvaaminen enemmän kuin toisia, ja jotkut tekevät blogiaan kuvat edellä, toiset teksti edellä. Jotkut meistä vaan tekevät niitä molempia kenties kutakuinkin samalla tasolla, omalla tasollaan. Ja rohkenen sanoa, että omia kuvia huonompiakin nähdään blogeissa. Jos hyvä kurssi sattuu kohdalle, toki pyrin ottamaan hyödyn irti. Mutta kuten sanottu, ilman paineita mennään.
Emman blogissa Emma kertoi omia ajatuksiaan anonyymina bloggaamisesta. Itse koen olevani sillain semisti anonyymi. En kirjoita tätä koko nimelläni, enkä hirmuisesti julkaise itsestäni kuvia. Olen jotenkin sitä sukupolvea, joka ei vaan ole sinut selfie-kuvien kanssa, mutta mistäs sitä tietää, vaikka vanhoilla päivilläni vielä innostuisinkin. Moni ystävä, tuttava ja kylänmies tietää blogiharrastuksestani, mutta harva täällä kommentoi. Ja olenpa saanut kautta rantain selville erään henkilön ikävästi naureskelleen yhdelle postaukselleni, vaikka samojen asioiden kanssa hänkin varmasti painii aika ajoin. Ja kyllähän täällä käy ns. vihamiehiäkin, jotka ovat tehneet selväksi, ettei meidän elämä heitä kiinnosta eivätkä halua meidän kanssa olla tekemisissä. Jotenkin tällaiset kaikkinensa saavat kirjoittamaan varovasti tai jättämään kirjoittamisen tietyistä aiheista kokonaan. En haluaisi olla vanhan työpaikan tai ns. tuttavaperheen kahvipöytäkeskustelujen naurun aiheena. Tämäkin juontaa juurensa pitkien aikojen taakse. Minulla on mielipiteeni asioista, mutta aina on joku, joka ilmoittaa oman mielipiteensä äänekkäämmin tai muuten painokkaammin, ja näin olen päätynyt epäilemään oman mielipiteeni järkevyyttä tai oikeellisuutta tai mitä tahansa.
Näistä asioista olen keskustellut blogiystävien ja muidenkin ystävien kanssa, ja päätynyt rohkaisemaan jollakin tasolla ja jollakin aikataululla mieleni. Katsotaan onko se vuosi 2018. Mutta siis yhteenvetona sanottakoon, että blogi jatkaa samaan malliin. Kehittyy jos on kehittyäkseen ![🙂]()
Ihanaa alkaneen vuoden jatkoa ihan jokaiselle <3
The post Blogivuosi 2018 appeared first on Nelkytplusblogit.