Ihanaa uutta vuotta ystävät.
Vuoden viimeiseen päivään tuli herättyä aikamoisen upeaan aamuun.
Kun olin tullut suihkusta ja käymässä aamupalalle, siirsin verhot sivuun ja näin tuon mielettömän värisen taivaan. Samassa kiskoin päälleni ekaksi käsiin osuvat vaatteet ja kameran matkaa ja ei kun pihalle. Taivas suorastaan leiskui. Nappasin muutaman kuvan sen kummempia ajattelematta. pakkasessa ja puolipukeissa kun ei ihan hirvesäti jaksanut ajatella mitä kameran ruudulle tallentuu. No tallentui kuitenkin muutama aika värikäs otos. Seuraavana päivänä ilma olikin aika paljon harmaampi, mutta ihan ok.
Illalla töiden jälkeen sitten otettiin uutta vuotta vastaan perinteisesti meillä, ystäväperheiden kera. Näistä pippaloista ei tosin ole kuin muutama hämärä kännykkä räpsy muistutuksena ja vain muutamasta emännästä, mutta toisaalta me kaikki muistetaan tämä ilta muutenkin ilman valokuvia.
Meillä on tapana, että jokainen perhe ostaa ilotulitteita, saadaan astetta ismpi ilotulitus käyntiin ja lapset nauttivat.
Yksi perhe tuo vuorollaan kuohuvat. Tällä kertaa vuoro osui siskolleni joka kiikuttikin paikalle lahjaksi saamiaan pulloja. Itse olin tosiaan ollut iltavuorossa töissä ja seuraavana aamuna oli taas töihin lähtö, joten kahta lasillista enempää ei voisi juoda millään.
Miehet hoitivat tietysti räjäyttelyt se on vaan noiden ukkojen juttu ja men naiset sillä välillä höötetään kaikki mahdollinen ,itä ehdittän-ja me ehditään muuten yllättävän paljon 
Kilisteltiin siinä samalla parit lasilliset tai no paremminkin muutamat pahvimukist, annoin ehkä hyväntahtoisen huomautuksen skumppalasien puuttumisesta siskolleni, koska kuka tuo juomat tuo myös edes ne muoviset skumppalasit 
Ihmettelin siinä jonkin ajan perästä, että kuinka kummassa tämä tuntuu päässä näin paljon, olin siis juonut kaksi pientä mukillista skumppaa.
En nyt yleensäkään juo juurikaan, mutta pari siideriä illan aikana voin kuitenkin nauttia, eikä siitä humalaa saa aikaiseksi. No pistin sen sen piikkiin, että en ollut juurikaan ehtinyt syödä ja hieman oli väsynyt työpäivästä.
Siinä sitten vieteltiin iltaa yhdessä ja kukaan ei maininnut asiasta sen kummemmin.
Kun olimme saaneet raketit räjäytettyä ja karkelot vietyä loppuun lähdimme jokainen suuntaamaan omia koteja kohti, koska jokaisessa perheessä oli joku aamuvuoroon lähtijä. Aikaisin lähtijä joutui olemaan duunissa jo klo4.00 aamulla!
Kun saattelimme ystävät kotimatkalle, naapurin rouva tuli sanomaan, että auton alle on piiloutunut pieni koira. Se oli pelästynyt raketteja ja karannut omistajaltaan. Tunnistin kyseisen koiran naapurimme perheenjäseneksi. Ystäväni kaivoi koiran piilostaan pois ja kaappasi sen syliinsä ja rauhoitteli kauttaaltaan vapisevaa pientä ystävää. Naapurin rouva lähti viemään karkulaista omistajalleen ja se saatiin palautettua oikeaan osoitteeseen.
Himaan päästyämme kävin nukkumaan oikeastaan samantein, koska tiesin että herätys olisi viideltä.
Vaikka yleensä katselen keksiyön ilotulituksen, tällä kertaa vedin ikkunaverhotkin eteen etten vain heräisi räiskeeseen ja rätinään.
Ylättävän hyvin uni tulikin ja havahduin vain muutamaan otteseen kun pauke oli kovimmillaan.
Aamulla heräsin pirteänä ja töihin lähtö olioikestaan ihan mukavaa.
Myöhemmin tuli sitten kyseltyä vierailta, että mites se skumppa tuntuko se käyvän myös heidän päähän vai olinko ainoa, jokainen vastasi, että kyllä!
Kaksi lasia ja jokainen huppelin puolella. Selvisi sitten että se olikin ukomailta tuotua ja ilmeisesti astetta isommat promillet kuin täällä kotosuomessa Ensi kerralla taidetaan tyytyä varmuuden vuoksi tuttuihin valikoimiin.
Uutena vuotenahan on perinteisesti tullut luvattua yhtä sun toista ja ne lupaukset on pitänyt ihan just niin kauan kun tina on jähmettynyt. Tällä kertaa päätin, etten tee mitään lupauksia tälle vuodelle, harvoin ne pitää kuitenkaan.
Sen sijaan minulla on toiveita, joiden toteuttamine ei pitäisi missään muotoa olla vaikeaa. Kuten pieni ruokaremontti, tehokkaampi treenaaminen, ja ehdottomasti enemmän aikaa perheelle ja ystäville.
Nämä ovat sellaisia asioita jotka kaikki tuovat hyvää mieltä ja onnellisuutta, silloinhan sen pitäisi olla yksinkertaista toetuttaa, eikös?
Ikinähän ei tiedä mitä vuosi tuo tullessaan, mutta minulla on hyvä kutina sen suhtaan ja otan sen mielenkiinnolla vastaan.
Mitenkäs sinä, kuinka teidän uusi vuosi vaihtui ja tuliko tehtyä lupauksia?
Haluan toivottaa jokaiselle oikein ihanaa alkanutta vuotta, tuokoot se teille iloa ja onnea <3
The post Vahinko huppeli ja toiveita uudelle vuodelle appeared first on Nelkytplusblogit.