Joulupäivänä innotuin keittämään joulupuuroa. Ei mitään sen ihmeellisempää, ihan tavallista riisipuuroa vain ja luumu-rusinakeittokin oli kaupasta ostettua. Koska puuron keittäminen ei ole mitään pikaruokaa, panostin sen valmistamiseen mitä suuremmalla hartaudella…
Valmistin puuron haudutuskattilassa ja annoin puuron rauhassa poristen kypsyä.
Puuron keittämisen lomassa valmistelin kattausta, sillä halusin että niinkin yksinkertainen ruoka tarjoillaan (joulun kunniaksi) kauniisti.
Koska halusin panostaa kattaukseen, päätin kokeilla samalla myös valokuvausta
Asettelin syvät keittolautaset, servietit ja luumu-rusinakiisselikannun pöydälle.
Asetelmaa täydensin vielä kynttilällä ja tunnelmavalaistuksella.
Puuron keittäminen oli minulle lähes meditatiivinen kokemus.
Sekoittelin puuroa, kokeilin kattauksen kuvakulmia ja valaistusta.
Sain touhuta keittiössä ihan rauhassa ja olla ajatuksieni kanssa yksin.
Harvoin koen ruoanlaiton näin rentouttavana (jos koskaan!), mutta tällä kertaa se oli ainutlaatuinen kokemus.
Ehkä minun pitää ruveta keittämään puuroa useamminkin kuin vain kerran vuodessa jouluna…
The post Lähes meditatiivinen kokemus appeared first on Nelkytplusblogit.