Hei vaan kaikille ja hyvää joulupäivää ♥ Tänään Marjon matkassa -blogi täyttää siis virallisesti VIISI vuotta mutta näissä joulupyhä hässäköissä jätämme juhlimisen ja arvonnat välipäiviin kuten jo kerroinkin aiemmin. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että siitä on todella kulunut jo noin monta vuotta kun joulupäivänä (LUE: jouluhullun ihmisen villi ajatus) päätös startata oma blogi näki päivänvalonsa. Aika monta postausta ja valokuvaakin täällä on ehditty jakaa ja paljon kivoja kommentteja myös tullut teiltä rakkaat lukijani ♥ Tästä on kiva jatkaa eteenpäin yhdessä kanssanne!
Muutamia kuvia ja tunnelmia eiliseltä jouluaatolta ennenkuin olen taas suuntaamassa joulupöydän ja sen tarjoamien herkkujen ääreen. Muistammehan sen ettei sillä ole niin kauheasti väliä mitä syömme joulun ja uudenvuoden välillä. Ennemminkin kannattaa tarkkailla mitä suuhunsa pistää uudenvuoden ja joulun välillä. Siihen kun mahtuu aika monta päivää enemmän kuin joulun välipäiviin. Jouluna saa minusta herkutella ja vähän ehkä lipsuakin normaaleista rutiineistaan kun skarppaa taas sen jälkeen itsensä ruotuun.
Eilen piipahdettiin sekä Vihdin Irjalan hautausmaalla että myös Espoon tuomiokirkolla. Itselleni oli vähän kova paikka palata tuonne Vihdin hautausmaalle sen jälkeen kun isäni sai siellä sairauskohtauksen 4.marraskuuta. Mutta rakkaan isäni sanoja lainatakseni “Ukkonen iskee harvoin kahdesti samaan paikkaan eikä tapahtuneille asioille voi mitään.” Aika hienosti on isä kuntouttanut itsensä tuon aortan repeytymän jälkeen ja joka ilta olen kiitollinen siitä, että hänen elämänsä jatkuu ♥
Espoon tuomiokirkon seimiasetelma oli äärimmäisen kaunis ja päätimme vielä piipahtaa katsomassa sitä ennen joulupöytään siirtymistä. Joulutähdet ovat kyllä kauniita sekä valkoisena että punaisena. Harmittaa etten tänä vuonna saanut kotiin valkoista amaryllista mutta ehtiihän tuon vielä ostaa ensi viikollakin.
Meidän joulutonttu ei suostunut pistämään tänä vuonna tonttulakkia päähänsä kosja sitä olisi paljon mieluummin revitty ja retuutettu. Myös tonttuasu oli vain tässä kuvaustilanteessa yllä koska muuten lämpöhalvaus olisi iskenyt russeliriiviöön sisätiloissa.
Vietimme jouluaaton isäni luona rakkaiden ja läheisten kanssa joulupöydässä. Sen seitsemään sorttia oli tarjolla ja jo kylmän kalapöydän ja mätien jälkeen olin ihan täynnä. Silmät taas söivät enemmän kuin vatsa veti. Milloinkohan sitä oppisi ottamaan näitä kalaherkkuja maltillisemmin …luulenpa ettei sellaista joulua tulekaan. Totta kai vielä perinteiset joululaatikot, kinkku – juu, en liekittänyt sitä koska aika ei antanut myöden ja isäni halusi itse paistaa kinkun – sekä muut jouluherkut.
Joululahjojen jaossa kyllä Minnietä kiinnostivat hänen omat “tuoksuvat” pakettinsa niin paljon, että pakkohan sitä oli avustaa koiruusreppanaa saamaan omat herkkunsa mahdollisimman pian esille. Ja sitten äkkiä piiloon pöydän alle. Siinä ei muuten kauan russeliriiviön nokka tuhissut kun jyrsiminen tuotti tulosta ja tämä “joulupukki puruluu” oli massussa.
Tänään aamulla myöhäinen aamiainen ja pyjamapäivä aika pitkälle hyvän musiikin, kirjan ja joulusuklaan kerta. Nyt olen lähtökuopissa taas joulupöydän ääreen joten mukavaa joulupäivää teille kaikille. Miten omat jouluaattoonne sujui? Kävikö joulupukki? Tuliko lahjoja? Onko ähky olo vai söitkö maltillisesti jouluherkkuja?
The post Jouluaaton tunnelmointia ja yhdessäoloa appeared first on Nelkytplusblogit.