Jeddan vanha kaupunki on lauantaina hiljainen. Paikallisilla taitaa olla muita kiireitä ja turisteja kaupungissa ei juuri ole.
Pyhiinvaellusturisteja käy Saudi-Arabiassa vuosittain 10 miljoonaa, mutta juuri nyt ei ole mikään erityinen pyhiinvaellusaika vaikka yksittäisiä pyhiinvaeltajia näimmekin froteepyyheasuissaan lennolla Riadista Jeddaan.
(En uskaltanut lentokentällä kuvata, mutta esimerkiksi tässä Daily Mailin artikkelissa on useita kuvia näistä pyyhkeisiin kietoutuneista pyhiinvaeltajista.)
Jeddan vanha kaupunki
Aloitamme vanhalta kaupunginportilta, jonka vierellä on jäljellä muutama pätkä vanhaa kaupunginmuuriakin ja kävelemme autioita katuja pitkin syvemmälle vanhaan kaupunkiin. Monet taloista ovat huonossa kunnossa, mutta oppaamme mukaan monia niistä myös kunnostetaan: ehkä näihin vuosisatoja vanhoihin rakennuksiin kohta ilmestyy Starbucks ja McDonalds.
Istahdamme hetkeksi talon nurkalla olevaan talonvartijan nurkkaukseen. Aikoinaan kaikissa taloissa on ollut tällainen ja joku talon asukkaista, ehkä vanhimmasta tai nuorimmasta päästä, on istunut tässä, vastaanottanut tavaroita ja kerännyt ja jakanut tietoa.
Täälläkään, yhdessä Saudi-Arabian Unescon maailmanperintökohteesta, ei ole juuri muita turisteja ja museot ja kaupungin ainoa matkamuistomyymälä avataan meitä varten.
Kotimuseo avaa kivalla tavalla elämää ennen näissä kortteleissa: vieraiden vastaanottotila alakerrassa, naisten olohuone, keittiö ja makuuhuoneet yläkerrassa. Talon keskellä aukko, joka tarjoaa paitsi raikasta ilmaa myös mahdollisuuden keskustella huoneesta toiseen.
Vielä ryhmäkuva – matkaoppaamme rakastaa ryhmäkuvia!
Perinteinen souk-alue
Vanhan kaupungin kupeessa on myös perinteinen soukkialue, jonne jäämme hetkeksi kiertelemään. Täälläkin, niin Riadissa kuin Jeddassa (ja luultavasti koko Saudi-Arabiassa), perinteiset soukit ovat jäämässä lukuisten modernien isojen ostoskeskusten jalkoihin, mutta tänään tämä on vielä olemassa.
Kulta on valuuttaa arabinaisille ja erilaisia, isoja ja painaviakin, kultakoruja myydään monessa kaupassa. Kokeilen yhtä, kun myyjä kehottamalla kehottaa. Tämä (kuva alla) luultavasti edullisimmasta päästä oleva kevyehkö, mutta näyttävä koru olisi keventänyt matkakassaa noin 1 500 eurolla, mutten uskonut sitä Suomessa käyttäväni, joten kauppaan jäi.
Kultakauppojen lisäksi alueella myydään paljon naisten vaatteita, siis abayoja, ja uteliaisuuttamme pysähdymme pariinkiin myymälään tarkastelemaan malleja ja hintoja. Halvemmalla sen täältä olisi saanut kuin Suomesta, mutta toisaalta oli kyllä stressittömämpää, että se oli mukana jo lennolla.
Vitsailen oppaalleemme, että mitenkähän hienosti syömme tänä iltana, pitäisikö minun investoida 20 euroa runsaasti erivärisillä paljeteilla koristeltuun abayaan, johon hän päätyi vastaamaan asiallisesti, että täysin mustia abayoita pidetään tyylikkäimpinä, eli paljettien lisääminen ei tee asusta hienompaa.
Pukeutuminen Jeddassa on kuitenkin vapaampaa kuin Riadissa: abayat ovat värikkäämpiä ja useimmiten edestä avattavia ja osa naisista näyttää käyttävän niitä kevyen takin tapaan, aukinaisina.
Kalatorilta kalaravintolaan
Vanhasta kaupungista jatkamme Jeddan rannalle, kalatorille.
Ajattelemme ensin, että näitä nyt on nähty, vihannes-, hedelmä-, tai kalatoreja, mutta tämä on sittenkin näkemisen arvoinen: en muista, että missään olisin nähnyt näin paljon näin värikkäitä kaloja!
Kalatorin jälkeen vuorossa on, tietysti, lounas kalaravintolassa. Twina taitaa olla yksi Jeddan parhaista kalaravintoloista ja pöytäämme kannetaankin kalaruokalaji toisensa jälkeen. Neljännen tai viidennen lajin jälkeen useimmat meistä joutuvat luovuttamaan, mutta tarjoilijat eivät helposti luovuta. Täälläkin olisi tarvittu niitä punavihreitä kortteja, joita käytettiin Pride of America -aluksen churrascaria-ravintolassa.
Ilta autiomaassa
Lisää ruokaa on tarjolla vielä illalla, sillä iltapäivän siestan jälkeen päivämme jatkuu Jeddan ulkopuolella, autiomaassa.
Kaikki seurueestamme ovat käyneet hiekkadyyneillä jo jossain muuallakin, Arabiemiraateissa tai Qatarissa, joten kokemus ei ole ihan ainutlaatuinen. Dyyneillä ajelu onkin täällä aika lyhyt, mutta oikeastaan pitkän päivän jälkeen hyvä niin.
Yhteinen ateria hiukan hankalasti matolle katettujen herkkujen ympärillä istuen kirvoittaa kuitenkin seurueemme mielenkiintoisiin keskusteluihin vaellusretkistä oleskelulupiin Saudi-Arabiassa ja katsomme jopa lyhyen elokuvan melontaretkestä Bogskäriin.
Elokuvaa on näytetty syksyllä Suomessa Majakkaseuran tilaisuuksissa, mutta näin ainutlaatuista esityspaikkaa sillä ei taatusti ole ollut aikaisemmin ja tuskin tulee olemaan myöhemminkään!
Illan päätteeksi leiristä sammutetaan hetkeksi valot ja keskitytään tähtiin ja nousevaan täysikuuhun ennen paluuta hotellille ja sivistyksen pariin.
The post Historiallinen Jedda appeared first on Nelkytplusblogit.