Perjantaina, siis paikallisena sunnuntaina, lähdimme mekin suurkaupungista maaseudulle. Suuntasimme Ar Rimalin alueelle katsomaan kameleja. Aluksi ajattelin, että ok, meille näytetään muutama kameli ja tarjotaan mahdollisuutta ratsastaa niillä, mutta oppaan todetessa, että kierrämme kamelimarkkinoita autolla, ymmärsin, että niitä kameleita taitaakin olla vähän enemmän.
Jos ollaan ihan tarkkoja, niin Ar Rimalin alueen kamelimarkkinat eivät ole maailman suurimmat, mutta ehdottomasti suurimpien joukossa.
Maailman suurimmat kamelimarkkinatkin ovat Saudi-Arabiassa, Buraydahissa, mutta matkaa sinne olisi Riadista kertynyt turhan paljon ja hyvän käsityksen kamelimarkkinoista sai kyllä ehkä aavistuksen pienemmälläkin määrällä kameleita.
Ostaisinko kamelin?
Kamelimarkkinat? Ok, ymmärrän tarpeen myydä kameleita, jos niitä sattuu omistamaan, mutta kuka ostaa kameleita ja miksi? Kamelien omistaminen on Saudi-Arabiassa edelleen statusta, mitä enemmän ja hienompia kameleita, sitä parempi. Kalleimmat kamelit voivat huutokaupassa vaihtaa omistajaa yli miljoonan dollarin hinnasta. Kameleilla on sukutaulut kuten rotukissoilla tai -koirilla ja hinta määräytyy niin suvun kuin eläimen ominaisuuksien perusteella. Saudi-Arabian kamelit ovatkin nykyisin vähän kuin lemmikkejä – vaikkakin vähemmän arvokkaita kameleita ostetaan myös syötäväksi vaikka isommissa sukujuhlissa.
New York Timesin yhdessä artikkelissa kuvaillaan miten saudimiehet arvioivat kameleita kuten kauniita tyttöjä: Kauniilla kameilla on isot silmät, pitkät ripset ja pitkä kaula.
Kamelikilpailut ovat Saudi-Arabiassa nyttemmin painuneet jossain määrin maan alle, mutta muualla Lähi-idässä niillä kilpaillaan edelleen. Saudi-Arabiassa aiheeseen on liittynyt ikäviä tapauksia, kuten vaikka vauvan, ihmisen, sitominen kamelin vatsan alle kilpailussa, sillä vauvan kimeä huuto on piiskannut kamelin juoksemaan kovemmin. Kameli saattoi pärjätä kilpailussa, mutta vauva useimmiten kuoli. Muutenkin lajissa on käytetty pieniä lapsia kamelien ajajina, sillä he painavat vähiten. Lapsia on tätä varten tuotu köyhistä maista kuten esimerkiksi Afganistanista, Bangladeshista, Pakistanistaja Sudanista. Nyttemmin useimmat Persianlahden maat ovat kieltäneet alle 15-vuotiaiden ohjaajien käytön kilpailuissa, mutta maailma muuttuu hitaasti.
Viikonloppuasunto hiekalla
Matka Ar Rimaliin kestää suurkaupungin ruuhkissa hetken sunnuntainakin. Lähestyessämme aluetta tienvarsilla näkyy enemmän ja enemmän leirejä, jonne paikalliset lähtevät viikonlopuksi, kuten suomalaiset kesämökeilleen. Leirien keskellä on isompi teltta oleskelua varten ja sen reunoilla pienempiä makuutelttoja. Jopa kuninkaallisilla on kuulemma täällä omia telttaleirejään.
Näemme dyyneillä, kaukana tiestä, myös kamelikaravaaneja.
Markkinoita lähestyessämme ohitamme silloin tällöin pieniä kuorma-autoja, joiden kyydissä yksittäiset kamelit matkaavat markkinoille. Toki kameleita saapuu paikalle ihan omin jaloinkin.
Kameleita, kamelinhoitajia ja kamelinomistajia
Kamelimarkkinoille saapuessamme jatkamme ajamista. Tien kummallakin puolella on kameliaitauksia, joissa on kymmeniä kameleita. Oppaamme etsii tiettyä korttelia kaikkien näiden aitausten joukosta, sillä hän on sopinut tapaamiseen yhden kamelinomistajan edustustiloihin. Tiloihin, joissa myyjä ja ostajat voivat tavata miellyttävissä merkeissä ja tutustua kameleihin ennen huutokauppaa – tai sopia suoraan kaupoista.
Esittelytiloihin tutustumisen jälkeen matkaamme eteenpäin, syvemmälle kamelimarkkinoiden sydämeen. Paikallisoppaaksemme ilmestyneellä pakistanilaisella kamelinhoitajalla on suhteita yhteen jos toiseen kamelinomistajaan.
Vaikkakin osa kameleista näyttää ihan suloisiltakin, niin yritän pitäytyä lähikontaktista, sillä lähes ainoat Saudi-Arabiaan liittyneet terveysohjeet ovat käsitelleet MERS-CoV:tä ja niissä painotettiin pitäytymistä kontakteista kamelien kanssa.
Vastasyntynyt kamelivauva!
Vielä ennen huutokauppa-alueelle siirtymistä käymme katsomassa kamelivauvoja, jotka on sijoitettu omiin pieniin auringolta suojattuihin aitauksiinsa. Saapuessamme paikalle yksi kameli on juuri syntynyt. Se makaa hiekalla emonsa vierellä. Synnytys on vielä meneillään, pientä, vielä maassa makavaa kamelia kuvatessamme emo synnyttää vielä istukan.
Yksi seurueestamme huomaa, että olemme tässä maassa elämän ja kuoleman kysymysten äärellä. Riadissa osuimme teloituspaikalle hetki sen jälkeen kuin jonkun elämä oli siellä päättynyt, täällä osumme paikalle hetki sen jälkeen kun uusi kameli on tullut maailmaan.
Huutokauppa
Huutokauppa-alueella seuraamme hetken kamelien lastaamista autoista huutokauppa-aitauksiin. Kamelit on sidottu jaloistaan kuljetusten ajaksi ja ne nostetaan nostureilla autoista aitauksiin ja vapautetaan kuljetushihnoista vasta aitauksessa. Kamelit ääntelevät ja sylkevät tässä vaiheessa – nosturin nokassa roikkuminen ei taida olla niiden päivän kohokohta.
Ratsaille!
Vasta täällä meille tarjotaan myös mahdollisuutta kamelilla ratsastamiseen ja parikin, miestä, seurueestamme tarttuu tarjoukseen. Aikamoista menoa! En olisi kyllä halunnut ratsastamista kokeillakaan, mutta voi olla, ettei tarjous naisia olisikaan koskenut. Taisimmekin olla ainoat naiset alueella tuhansien ja taas tuhansien kameleiden ja niiden hoitajien ja omistajien keskuudessa. Sillä aikaa kun me kuvaamme elämään kamelimarkkinoilla paikalliset kuvaavat meitä.
Kameleiden hinnoista vielä sen verran, että yhdestä meille esitellystä kamelista omistaja kertoi sen arvon olevan miljoona rialia, eli n. 230 000 euroa.
Jos liikenteessä ajaa kamelin päälle, niin siitä joutuu maksamaan 100 000 rialia eli n. 23 000 euroa – jos yliajo tapahtuu päivällä. Öiseen aikaan tapahtuvissa onnettomuuksissa kamelinomistaja maksaa Sinulle.
Kaikkein kalleimpia kameleita ei meille esitellä – eikä niitä tänään, tavallisena sunnuntaina, taida alueella ollakaan. Ohitamme alueen, jossa aidat ovat korkeat, läpinäkymättömät ja oppaamme kertoo, että suurimpien kauppatapahtumien aikaan arvokkaimmat kamelit vaihtavat omistajaa tällä alueella, eikä kutsuvierastapahtumaan tarvita ulkopuolisia silmäpareja.
No, kun ei kunnollisia kameleita tänään ollut tarjolla, niin olkoon. Kukaan meistä ei halunnut ostaa yhtään kamelia ja jatkoimme matkaa tällä Riadin lentokentälle, suuntana Jedda Punaisenmeren rannalla.
Lento Jeddaan ilman SIM-korttia
Lentokentällä Lasse olisi halunnut ostaa paikallisen SIM-kortin, mutta osto tyssäsi sormenjälkitunnistuksen ongelmiin, syystä tai toisesta. Maahan saapuessamme meistä otettiin sormenjäljet ja taisivat yrittää saada sormenjälkiä osumaan yksiin niiden kanssa, mutta laitteiden (tai asiakaspalvelijoiden) toimimattomuuden takia jäi sitten SIM-kortti ostamatta tällä kertaa. No, Jeddassa kuten Riadissakin, hotellin wifit toimivat ihan hyvin ja tarvittaessa oppaamme jopa jakoivat wifin omasta puhelimestaan, jos sitä jotain tarkoitusta varten pyysimme.
Julkisten wifien käyttäminen Saudi-Arabiassa ei onnistunut missään, sillä tarvittavan salasana olisi aina saanut puhelimeen lähetettävänä tekstiviestinä ja ainakaan meidän suomalaisiin Moi-liittymiin niitä tekstiviestejä ei koskaan tullut perille.
The post Maailman suurimmilla kamelimarkkinoilla appeared first on Nelkytplusblogit.