Mahtavaa perjantaita murut <3
Täällä loman loppu alkaa uhkaavasti häämöttää, mutta en siitä vielä huolehdi vaan nautin jokaisesta hetkestä täysin rinnoin. Vielä on kuitenkin aikaa ottaa rennosti ja vain nauttia.
Eilen aamulla heräsin kohtuuttoman aikaisin joskus kuuden jälkeen, mikä lie valvotti pientä ihmistä.
Viipyilin pehmeiden lakanoiden välissä vielä tovin. Juuri niiden jotka juonin lapseltani itselleni. En
vain suostu nostamaan takalistoani lomalla sängystä ylös ennen seiskaa, en ellei talo romahda niskaan tai jos en satu olemaan Espanjan lämmössä-missä en selkeästikkään ole ja perustuksetkin pysyi paikallaan.
Aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta ja valo tulvimaan verhojen välistä makuuhuoneeseen, eli aamu alkoi olla jo pitkällä. Pakottauduin ylös vaikka mieli olisikin tehnyt palata vaaka- asentoon sen siliän tein.
Raotin varovasti verhoja ja, kirosin hiljaa mielessäni, eli sadattelin ääneen ja tuijottelin ikkunaan lävähtäneitä munia.
Joku arjen sankari oli ilmeisesti kuvitellut, että meillä on himassa munat loppu ja päättänyt toimittaa niitä avuliaasti ikkunan kautta meille. Täytyy kyllä kehua kaverin heittokättä, kun kolmanteen kerrokseen oli osunut ihan ykkösellä. Kaveri on selkeästi urheilija, jos ei ole suosittelen liittymään ensimmäiseen pesisjoukkueeseen jonka löytää. Jos suositteluja kaipaat-tiedät mistä minut löytää.
Ikkunan pesu ei varsinaisesti kuulunut lomasuunnitelmiini, ei niin, etteikö niitä voisi pestä, mutta kun vaakakupissa on puhtaat ikkunat ja naapuri nakumies, tai munilla vuorattu ikkuna ja hetken rauha vastapäisen asunnon ikkunaan lävähtävistä paljaista pakaroista. Voin ihan hyvin katsella niitä valuvia munia vielä hetken…
Jotta kenellekään ei jää epäselväksi, niin tämä kyseinen henkilö on asunut suoraan meitä vastapäätä jo useamman vuoden ja häntä ei vaan voi välttyä näkemästä, ellei pidä kodissaan verhoja koko ajan ikkunan edes ja siihen en sentään ala. Minulla ei siis ole mitään intohimoa katsella tätä nimenomaista herraa 
Itseäni tämä naturisti ei juurikaan enää hetkauta, mutta vierailla tahtoo mennä pullakahvit väärään kurkkuun, kun naapurin herran takalisto porautuu verkkokalvoille.
En tosin estele, kun lapset nappaavat ruokalautasensa ja siirtyvät syömään omiin huoneisiinsa.
Jokainen saa toki asua ja kulkea kotonaan niin kuin haluaa, ja ei se väärin ole, että itsetunto on kohdillaan ja on sinut oman itsensä ja vartalonsa kanssa. Se on toki tärkeää.
Kropasta puheenollen, omani on edelleen hieman jumissa. Salitreenit jäissä-ollut jo luvattoman pitkään. Eilen pääsin jo juoksemaan, tosin keuhkot tuntuivat olevan erimieltä asiasta, mutta kyllä se siitä taas lähtee.
Ensi viikolla vielä hierojalle, niin olen kohta kuin uusi ihminen.
Toivottavasti teidän perjantai on ollut leppoinen, ei muuta kuin ihanaa viikonloppua <3
The post Perjantai fiilis appeared first on Nelkytplusblogit.