Avaran taivaan alla

Olen joskus sanonut,

että haluaisin asua sellaisella tontilla,

josta näkyisi kauas,

mutta olisin itse suojassa ja muiden katseilta piilossa.

Aika mahdoton yhtälö.

Vai onko sittenkään?

Vuosien saatossa mäkisestä tontistamme on tullut yhä suojaisampi.

Täällä ei enää tuule samallalailla kuin alkuaikoina.

Olemme myös enemmän katseilta suojassa,

monessa kohtaa puutarhassamme.

Lehtien pudotessa puista,

näkymät kuitenkin avartuvat valtavasti.

Horisonttiin katsoessa voisi kuvitella olevansa jossain

kaukana.

Vastarannalla oleva laskettelurinnekin näyttää melkein tunturilta.

Ehkä haaveeni on sittenkin toteutunut.

Alastomat puut seisovat talosi ympärillä

ja päästävät ilmaa ja taivasta

sisään määrättömästi.

~Edith Södergran~

Lehdettömään aikaan meille avautuu myös järvinäkymät.

Auringonlaskuakin voi ihailla,

kun kipuaa parvekkeelle sitä katsomaan.

Ei tämä lehdetön aika taida niin masentavaa ollakaan.

Kaunista marraskuun aloitusta!

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös