Viikko oli syyslomaviikko, jolloin sain nauttia laatuaikaa poikien kanssa. Kävimme mm. syömässä yhdessä poikien kanssa läheisessä pizzeriassa ja pojat pääsivät myös elokuviin, lisäksi harrastukset pyörivät entiseen malliin. Pojat saivat myös nauttia sekä isän että isovanhempien seurasta, joten kivasti jakautui syyslomaviikon ohjelma.
Jotain haikeaa tässä viikossa myös oli, kun tajusin, että hitaat aamut pitkine koiralenkkeineen, leppoisa äiti ja pojille aamuisin tehdyt voikkarit ovat viikon kuluttua taaksejäänyttä elämää. Toisaalta odotan jo innolla alkavaa työtä, ja uskon, että uusi työ uudella toimialalla on aidosti upea juttu ja tekee mulle ja koko perheelle hyvää. Muutos on silti muutos… vatsan pohjassa jännittää ja elelee perhosia ja muita leijuvaisia..kaipa se kuuluu asiaan 
VIIKON ASU: Turva-asuni oli viime viikolla COS:in musta tunika, mustat farkut, Wondersin nilkkurit ja viime vuotinen Marks & Spencer villakangastakki.
 |
| Kuvassa tervehdin uutta arkea |
VIIKON TEATTERI: Hansu ja Pirre – mieleni minun tekevi (Helsingin kaupunginteatteri).Voi olla , että olen jäävi arvostelemaan Hansua ja Pirreä koska minähän rakastan heitä ja heidän (roisikin) huumorinsa vain puree muhun. Heidän näytöksiä on nähty omalla rahalla moneen monituiseen kertaan, ja nuo naiset ovat vaan niin rautaa!
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat kaksikon kotipaikkakunnalle Loimaalle. Hannele eli Hansu Kaakko (Riitta Havukainen) ja Pirjo eli Pirre Kaasinen (Eija Vilpas) valmistelevat uuden, entiselle ruumishuoneelle perustettavan taidemuseon avajaisjuhlaa. Hankkeen myötä Loimaan tikkakerho laajenee 100-vuotiaan Suomen kunniaksi taiteen puolelle.
Näytelmä on vallan loistava ja se aidosti naurattaa, näyttelijöillä vain on komiikan ja käsikirjoittamisen taju ja taito. Ehdoton suola ovat Hansu ja Pirre omina itsenään, heissä vain on taikaa; Pirren räävitön ja suora kielenkäyttö, Hansun omintakeinen tyyli esim sanojen lausuminen: googlesta tulee göögle, facebookista fääsbook, budjetista bödjetti ja parivaljakon kommunikointi yleisöön. En muista milloin olisin kaverin kanssa viimeksi teatterissa näin kippurassa nauranut.
 |
| Kuva: HKT:in sivut |
Valitettavasti suomalaisuutta ja murteita hauskasti kuvaamaan tarkoitetuissa filmeissä on se ongelma, että niistä puuttuvat Hansu ja Pirre. Olisiko filmejä voitu jättää vähemmälle ja keskitytty olennaiseen eli Hansuun ja Pirreen?
Oletan, että Hansun ja Pirren taideiltamista on ajateltu Kaupunginteatterin pikkujouluvetonaulaa. Sanoisin, että osuu ja uppoaa maaliin täysillä.
Pisteet siitä, että koko teatterihenkilökunta oli pukeutunut Tikkakerhon tyyliin! Visualistina nautin tällaisista pienistä yksityiskohdista.
Ps. Niin toivon, että Hansun ja Pirren seikkailut jatkuvat. Voisiko esim Hansu rakastua tikkakerhon jäseneen??
VIIKON HASSUTUS: HM lepakkopuku. Koska elämä ei ole niin vakavaa ja naisella ei voi olla koskaan liikaa lepakkopukuja. Niin ja Halloween on kulman takana.
Toisaalta löysät kulahtaneet verkkarit ja virttynyt t-paita ruokatahroineen on autenttisempi kuin mikään lepakkohepene. Ja kun kampaamokäynnistäkin on jo 3 kk, tukkakin jo valmiiksi pörröinen harakanpesä ja epävärinen, iho kelmeä ja näppyläinen, hampaat punaviinin kellastamat….kyllä sitä muistuttaa karmaisevan pelottavaa kauhuklownia ihan jo omana itsenään ilman pukuja.
 |
| Kuva |
VIIKON KUVA: Pure love. Kaksi mussukkaa syyslomalla mummolassa.
VIIKON AJATUS:
▼ (via xokrista)
Upeaa viikkoa murut! Päärooli kutsuu tänäänkin esittäjäänsä. Naurutta tämä ei ole mahdollista, itkutta se ei onnistu. Punaista huulipunaa huuliin ja ei kun tulta kohti!
The post Weekly Report appeared first on Nelkytplusblogit.