Kun lomakomboon kuuluu silmiä hivelevän kauniita maisemia, patikkapolkuja ja ripaus luksusta, voi lomalta odottaa melkoisesti. Itävallan Hallstattissa tällä reseptillä hivottiin jo täydellisyyttä.
Hallstatt – Itävallan pittoreskein kylä
Olemme päätyneet Hallstattiin kauniiden kuvien innoittamina, eikä Hallstatt tuota pettymystä – ei vaikka päiväsaikaan rantakadut pullistelevat päiväturisteja. Muutkin ovat siis nähneet nämä houkuttelevat kuvat pittoreskista Hallstattista ja halunneet tulla ikuistamaan kylän kauneuden – kukin omalla tavallaan.
Vaikka Hallstatt ei olekaan enää mikään piilotettu helmi, on se ehdottomasti vierailun arvoinen, ja paikan päällä Hallstatt on jopa kauniimpi kuin näkemissäni kuvissa, varsinkin aikaisin aamulla, kun yön viipyilevä sinisyys vähitellen saa aamun sävyt.
Hallstatt Hideaway – kun haluat lomaltasi luksusta
Aamuinen maisema hotellimme ikkunasta on jopa epätodellisen kaunis.
Hotellimme Hallstatt Hideaway on muutenkin niin ihana, ettei me sieltä oikein raaskittais poistuakaan. En siis ihmettele yhtään, että kesän lopussa Hallstatt Hideway saa tietää, että National Geographic on valinnut heidän hotellinsa Traveller Luxury -kokoelmaan muiden 179 luksushotellin joukkoon.
(Lisää kuvia ja tunnelmia Hallstattista ja hotellistamme voit kurkata aiemmasta Hallstatt-postauksestani .)
Maastokengät jalkaan – on luontoseikkailun aika
Mutta koska emme koko lomaa kehtaa hotellissa viettää, vaikka se niin ihana onkin, on aamupalan jälkeen aika aloittaa päivän seikkailu. Nyörittää maastokengät jalkaan, täyttää päiväreppu retkieväillä ja suunnata kohti lauttalaituria. Ja kun päivän ensimmäinen lautta järven toiselta puolelta Obertraunista saapuu, me olemme jo jonossa odottamassa – ensimmäisinä ja innokkaimpina.
Hallstätter-järven (melkein) ympäri – Obertraunista Hallstattiin
20 km ja 4,5 tuntia (vaativuustaso: helppo – keskivaikea)
Lyhyen lauttamatkan jälkeen olemme valmiit aloittamaan päivän urakan, eli Lonely Planetin mukaan 18 kilometrin mittaisen helpohkon patikkaretken Obertraunista Hallstattiin. Lonely Planet kehottaa varaamaan tälle reitille kuudesta seitsemään tuntia, mikä jälkikäteen vaikuttaa hieman liioitellulta.
Tarkoituksemme on kiertää järveä vastapäivään. Pysähtyä välille piknikille ja päätyä retken lopuksi myöhäiselle lounaalle vuoren huipulle Rudolfsturmin ravintolaan, josta pitäisi olla hulppeat näköalat Hallstätter-järvelle.
Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan.
Alkumatka sujuu kuitenkin vaivattomasti, vaikka pian tajuankin, että tämän maastokenkiin ihastuneen naisen jalkinevalinta on ylimitoitettuna mennyt hieman pieleen. Tällä reitillä kun selvästi järkevämpi ja kevyempi vaihtoehto olisi ollut lenkkarit.
Reitti alkaa siis heti Obertraun lauttaterminaalin luota. Ensin kuljetaan Hallstätter-järven itärantaa – välillä pitkin polkua, mutta suurimmaksi osaksi pyöräilijöiden kanssa yhteistä asfalttipäällysteistä tietä. Ja minä lompsin eteenpäin hellesäässä maastokengissäni.
Mutta en minä valita. Miten voisin, näin lumoavan kauniissa maisemissa, missä vain muutama reipas pyöräilijä ja lenkkeilijä tulee vastaan.
Ja utelias joutsenperhe, joka käy tarkastamassa, olisiko meillä tarjota heille jotain välipalaa.
Kaikkein veikein vastaantulija on kuitenkin tämä suloiseksi ja kiltiksi tekeytyvä kissa, jonka leikki muuttuu lopulta niin rajuksi, että me poistumme paikalta kädet rei’itettyinä ja verinaarmuissa.
Kelpaisiko tauko lounasravintolassa tai uimarannalla?
Patikkareitti Hallstätter-järven ympäri on siitäkin mukava, että se tarjoaa useita mahdollisuuksia pieniin tai vähän isompiin taukoihin. Noin kolmen kilometrin kävelyn jälkeen olisi jo ensimmäinen mahdollisuus pysähtyä lounaalle Seeraunzn-rantaravintolaan, joka mainostaa tarjoavansa tuoretta kalaa ja paikallisia tuotteita. Kello on kuitenkin harmillisesti vasta kymmenen eikä reppukaan ole keventynyt vielä grammaakaan, joten meidän on syytä jatkaa kohti järven pohjoiskulmaa.
Hallstatter-järvellä patikointiretkeen olisi helppo yhdistää myös virkistävä uintitauko. Me olemme kuitenkin lähteneet liian huolettomasti ja huolimattomasti liikkeelle ja unohtaneet uimavermeet hotellille. Mutta jos sinä satut päätymään tälle reitille kauniina kesäpäivänä, pakkaa ihmeessä reppuun retkieväiden lisäksi pyyhe ja uikkarit. Yksi Hallstätter-järven yleisistä rannoista, Steegin uimaranta, sijaitsee sopivasti noin puolimatkassa.
Me jätetään uimatauko pitämättä ja jatketaan järven länsilaidalle. Nyt polku alkaa pikku hiljaa nousta ylöspäin. Alkumatka järven länsipuolella on hieman tylsä, mutta matkan taittuessa polku sukeltaa välillä uskomattomaan vehreyteen ja sitten lehvistöjen välistä pilkottaa jo turkoosia. Kenkävalintakin alkaa tuntua nyt ihan järkevältä. Matkan varrella on muutama taukopaikka, jossa pöydät ja penkit kutsuvat levähtämään – ja keventämään reppua!
Tauon jälkeen matka jatkuu, ja maisema muuttuu koko ajan kauniimmaksi.
Sitten tulemmekin jo Gosauzwangin komealle sillalle, jonka jälkeen alkavat järven länsilaidan kuvauksellisimmat maisemat.
Pikku hiljaa polku alkaa taas kivuta ylöspäin. Kun Polarin juoksukelloni mukaan olemme kävelleet 18 kilometriä, polku haarautuu. Vasemmalle lähtevä polku viettää alaspäin kohti Hallstattin kylää ja oikealle lähtevä polku taas alkaa nousta yhä jyrkemmin kohti korkeuksia ja reittimme päätepistettä – Rudolfstrumin näköalatasannetta ja ravintolaa. Polku kapenee ja muuttuu vaikeakulkuisemmaksi. Syke nousee 150:een ja neljän tunnin kävely alkaa tuntua pohkeissa.
Mutta pian meidät palkitaan. Sen voimalla jaksan kavuta ylöspäin, vaikka väsyttää ja pohkeet nousevat jo pieneen kapinaan.
Olemme kävelleet tiukkaa nousua kilometrin, kun matkaa päättyy kuin seinään – tai siis aitaan.
Mitä ihmettä?!
Reitin kliimaksiksi tarkoitettu osio kääntyy antikliimaksiksi, ja ärtymyksestä kihisten joudumme kääntymään takaisin.
Laskeudutaan polkua varovasti – miten se alaspäin kulkeminen voikaan olla niin hankalaa. Tällä kertaa risteyksessä valitaan se alaspäin, kohti Hallstattia viettävä polku, joka päätyy Pfarrkirchenin eli 1400-luvulla rakennetun kirkon pihalle.
Täällä meillä on kaksi vaihtoehtoa: voimme sinnikkäästi lähteä jatkamaan kohti kaapelihissiä tai suunnata suoraan hotellille.
Päätämme suunnata hotellille. Hakea unohtuneet uimavermeet ja jatkaa hotellin omalle yksityiselle rannalle. Yli kahdenkymmen kilometrin mittaisen helteisen taivalluksen jälkeen järvivesi tuntuukin taivaalliselta – ja nopeasti matkan katkeamisesta kummunnut ärtymys katoaa.
Rudolfstrumin näköalatasannetta ja ravintola
Iltapäivälle hyppäämme kaapelihissiin, joka vie meidät hetkessä 800 metriä Hallstätter-järven yläpuolelle. Näihin maisemiin.
Rudolfstrumin näköalatasanteelta on upeat näköalat, mutta eniten nautin, kun pääsen istumaan ravintolan terassille ja saan eteeni lasillisen raikasta ja kepeää – jonka tämän päivän taivalluksen jälkeen olen todellakin ansainnut!
Yhteistyössä Polar
Patikkamatkani Polarin mittaamana
Kurkataan vielä, millaisia lukemia patikkamatkallani mukana ollut Polarilta testiin saamani M430-juoksukello kertoo päivän retkestäni.
Kilometrejä kertyi yhteensä 20,30.
Aikaa meni 4 tuntia 34 minuuttia.
Kaloreita kului 1234.
Maksimisyke oli 149 (olisin voinut kyllä vannoa, että oli enemmän siinä viimeisessä (turhassa) nousussa.
Harjoituksen kuormitus oli päivä ja 5 tuntia.
(Seuraavana päivänä maastokengät saavat siis huilata.)
Kartalle piirtyi tällainen kuvio:
Ja vielä Polarin antama sanallinen palaute:
Perusharjoitus, pitkä
Tämä harjoitus paransi peruskuntoasi ja aerobista peruskestävyyttäsi sekä tehosti aineenvaihduntaasi. Kehosi sydän- ja verenkiertojärjestelmän sekä lihasten kyky varastoida happea parani. Pitkän keston ansiosta harjoituksen vaikutukset tehostuvat. Tällä tehotasolla keho käyttää energialähteenään rasvaa, jolloin glukoosivarastoja säästetään.
♥
Oma arvio Hallstattin minilomasta:
Maisemat ♥♥♥♥♥
Majoitus ♥♥♥♥♥
Patikkareitti ♥♥♥♥
(Patikkareittikin olisi voinut saanut viisi sydäntä, jos se ei olisi päättynyt kuin seinään…)
Matkaterveisin Heidi ♥
PS. Hallstattista matkani jatkui Saksan puolelle, missä minua odottivat upeat alppijärvet Königssee ja Obersee. Siellä patikkareitti ei todellakaan tuottanut pettymystä. Jos et ole vielä lukenut juttuani Berchtesgadenin kansallispuistosta, kannattaakin lukaista tai ainakin katsoa huikeat kuvat nyt heti. Löydät jutun täältä.
Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.
Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.
The post Täydellisyyttä hipova patikkaloma Itävallan Hallstattissa appeared first on Nelkytplusblogit.