Kirjaston kirjat lisäävät stressiä. Varsinkin e-kirja lainojen pari viikkoa tuntuu miltei painostavalta – tai tuntui siihen asti, kunnes tajusin voivani sitten varata kirjan uudelleen. Tässä keskeneräisten härdellissä ei tunnu missään odottaa muutama kuukausi jatkoa tarinalle. Varsinkin, jos kirja ei ole niin koukuttava, että pureskelisi kynsiään loppuratkaisua miettiessä.
Tämän kirjan kanssa kävi juuri noin. Luin sitä jossain vaiheessa kesällä ja nyt sitten loppuun. Hämeen-Anttilan dekkarisarja on mielenkiintoinen miljöökuvauksena, mutta varsinainen rikosjuoni on sen verran hajanainen, että kovin suurta jännitettä ei pääse lukijan mieleen syntymään. Kaiken lisäksi olen vähän ärsyyntynyt päähenkilöön ja hänen soutamiseensa ja huopaamiseensa kahden tytön välillä (vaikka sydän sykkii ihan jollekin muulle)…
Virpi Hämeen-Anttila : Koston kukat
HelMet Ellibs -laina
Oopperan nuori tähti ammutaan kylmäverisesti lavalle Karl Axel Björkin istuessa katsomossa. Hautajaisissa jätetään syyttävä viesti, mutta voiko tyttö tosiaankin olla syyllinen?
Björk lähtee seuraamaan kiemuraisia johtolankoja ja siinä sivussa selvittelee myös turkisliikkeeseen tehtyä röyhkeää murtoa. Myös menneisyyden roistot palaavat kostohimosilmissään ja työkin muuttuu yhä hektisemmäksi poliittisen ilmapiirin kiristyessä.
Aihioita siis tarinassa riittää ja lopputuloksena onkin aikamoinen tilkkutäkki, kun sekaan heitetään myös Björkin henkilökohtaiset haasteet ja henkilösuhteet. Ihan lämmittävä täkki on kutenkin kyseessä. Kyllä tätä lukee ihan mielellään, kunhan ei odota jännittävää ja tiukkaa dekkarimaista otetta. Sellaista ei nimittäin tule.
Toki, rikokset selvitetään ja syylliset löydetään. Motiivit ja tekotavat kirkastuvat ja ovat ihan johdonmukaisia. Kirja vain on niin runsas ja tahti verkkainen, että välillä punainen lanka katoaa (tai unohtuu tarkkaamattomalta lukijalta).
Björkiin ärsyyntymisestä huolimatta, pidän monista muista kirjan henkilöhahmoista. Martti on periaatteellinen ja luotettava poliisimies, jonka turhautuminen sekä esimiehiin että omavaltaisesti toimivaan ystäväänsä tuntuvat aidoilta. Lisbet ja Ida ovat riemastuttavan viehättäviä kumpikin omalla tavallaan olematta silti liian täydellisiä. Itse asiassa heidän parhaat puolensa yhdistämällä saisi kai aikaiseksi täydellisen morsiamen Björkille. Tosin toiveet ovat sen verran ristiriitaiset, ettei sellainen nainen kai olisi ihan mahdolllinenkaan.
Aikakausi, eli 1920-luvun alku, on mielenkiintoinen. Kovin paljon en muista lukeneeni sinne sijoitettuja kirjoja, jotka kuvaisivat nimenomaan poliittisen ilmapiirin ristiriitaisuutta. Kansalaissodan jälkeinen aika on ollut vaikeaa tasapainoilua ääripäiden välillä, maltillisuudelle on ollut vaikea löytää tilaa itäisen naapurin sotkiessa kuvioita omista lähtökohdistaan ja kieltolain lisätessä jännitteitä. Maan yleisen tilanteen kuvaus nouseekin minulla tässä kirjassa ohi varsinaisen dekkarijuonen, joka loppujen lopuksi on kuitenkin aika perinteinen.
Kirjan nimenä Koston kukat on osuva. Kostosta on kyse monellakin tasolla. Rikoksen motiivina, menneisyyden hahmojen ilmestymisessä sekä laajemmalti myös poliittisen tilanten kiemuroissa. Aika pelottavan kostonhimoisiksi ihmiset osoittautuvat, oli sitten syytä tai ei, oli se sitten tulevaisuuden kannalta parasta tai ei.
Kuten vähän ristiriitaisesta tajunnanvirrasta yllä huomaatte, olen tämän suhteen vähän kahden vaiheilla. En tiedä tykkäsinkö. Toisaalta ajankuva kiehtoo ja yleensä minä pidän tarinoiden rönsyilystä. Tässä kuitenkin huomasin olevani välillä vähän pihalla varsinkin menneisyyden hahmojen ja poliittisten piirien suhteen. Osansa saattaa tietysti olla sillä, että aiempien osien lukemisesta on jonkin verran aikaa, sekä tietysti nytkin vähän katkonaiseksi osoittautuneella lukutavalla.
Historiallisista romaaneista (ja -dekkareista) pitävien kannattaneekin lukea tämä sarja ihan itse ja muodostaa oma mielipiteensä. Missään tapauksessa kirja ei ole huono.
The post Koston kukat appeared first on Nelkytplusblogit.