Suomi 100 -hegessä teimme tänään retken Helsinkiin. Aloitimme aamubrunssilla ihanassa Kluuvikadun Fazerin kahvilassa. Oi miten hyvä brunssi siellä oli. Napa paukkui kaikista ihanista herkuista, leivistä, croissanteista, juustoista ja letuista. Omnomnomnomnom.
Fazerin kahvilan tunnelma on kyllä vertaansa vaille. Eikä syyttä se on tosi suosittu. Tänäänkin paikka kuhisi ihmisiä ja ihanan letkeää tunnelmaa. Siellä käydessä olo on kuin olisi jossain ulkomailla. Ja kyllähän turistitkin ovat Fasun löytäneet, sillä kovasti monia kieliä kuului kahvilan pöytien puheensorinan keskeltä.
Brunssin jälkeen kävelimme Ateneumiin. Siellä on tällä hetkellä ihana näyttely Ankallisgallerian taideaarteita. Minä olen ollut lapsena ja nuorena ihan mieletön Aku Ankka -fani. Luin kaikki meille tulleet lehdet monenmonitusta kertaa ja taskukirjat päälle. Rakastin Aku Ankan upeaa kieltä ja hauskoja nimiväännöksiä. Akseli Kala-Kallela ja Clint Itäpuu tai Arnoldi Kvartsinikkari ja Rocky Marsipaano. Näistä kaikista tulee väkisinkin hymy huulille!
Kaikkein suosituin Aku Ankka -hahmo oli tietenkin Taikaviitta. Se oli niin jännä ja jotenkin ehkä tuntui hyvältä, kun Aku Ankka osasi kerrankin kaiken ja hänellä oli erityisvoimia. On kai Aku Ankan epäonni tuntunut sittenkin vähän pahalta. Akun lisäksi Iines ja Roope olivat minusta myös tosi kiinnostavia. Iines oli niin neitimäinen ja Roopen saituus hyvinkin naurettavaa.
Vieläkin minulla on sellainen suhde Aku Ankkoihin, etten raski heittää yhtään ainoaa meille tullutta lehteä tai ostettua taskukirjaa pois. Aikuisiällä en kuitenkaan Aku Ankkoja osaa enää lukea, vaikka lämmöllä niitä muistelenkin. Ne tuntuvat kuitenkin sitten jotenkin lapsellisilta tai jotain. Vähän jopa salaa toivoisin, että viihtyisin Aku Ankan parissa vielä nytkin! Onneksi ainakin talon nuoriso on edes vähän jatkanut akuankkailun perinnettä, sillä erityisesti pojat ovat lukeneet innoissaan sekä lehtiä että taskukirjoja. Silti luulen, että vielä tänäänkin minä olen meidän perheen suurin ankkafani!
Ateneumissa Ankallisgallerian teokset on sijoitettu kätevästi lähelle Ateneumin suomalaisia taideaarteita. Tämä yllä oleva teos on näyttävä Taistelevat ankat. Tämä teos on todella kookas, sillä monet Ankallisgallerian taulut ovat aika pieniä ja siksi niiden eteen kerääntyneen yleisön takaa oli välillä vaikea niitä kunnolla nähdä.
Helsinkipäivän päätteeksi piipahdimme vielä UFFissa. Tyttäreni rakastaa kirppareita ja kuulemma Helsingissä on kirppareilla parhaat valikoimat. No tälläkin kertaa tarttui mukaan yksi neule, eli ei ihan turha reissu.
Kivaa alkavaa viikkoa! Minulla on vielä pari päivää vapaata – ihanaa!!!
Today we went the the Fazer cafe for a lovely brunch and then to the Finnish National Art Gallery Ateneum where we looked at a lovely exhibition of Finnish art mixed with Donald Duck -inspired art. Us Finns love Donald Duck!
Love, Kati
The post Fazer ja Ankallisgalleria appeared first on Nelkytplusblogit.