Kalevalacal -peittoprojekti on nyt reilusti yli puolenvälin ja vielä olen vahvasti kyydissä mukana. Voin jo huokaista, että #peittohantästätulee!, ainakin jonkinkokoinen. Jos ei minulle, niin kissoille.
 |
| Kasan päälimmäiset palat pingottamatta. |
Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan,
saa’ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat,
puhe’et putoelevat,
kielelleni kerkiävät,
hampahilleni hajoovat.
Veli kulta, veikkoseni,
kaunis kasvinkumppalini!
Lähe nyt kanssa laulamahan,
saa kera sanelemahan
yhtehen yhyttyämme,
kahta’alta käytyämme!
Harvoin yhtehen yhymme,
saamme toinen toisihimme
näillä raukoilla rajoilla,
poloisilla Pohjan mailla.
(Kalevala, 1. runo, 1-20)
(Kalevala, 1. runo, 1-20)
Tässä pieni vilautus Väinämöisestä, eli paloja yhdistävästä pitsihommelista. Ainakin vähän värimaailmaa tästä näkyy. Päädyin lisäämään luonnonvaaleille ruuduilleni vaalean ruskehtavan kiinnityksen, tykkään kun palat nousevat pohjasta ylös.
Kalevalacal -projekti pääsi taas uutisiin, tässä linkki YLEn juttuun. Tunnistan niin itseni porukkaan kuuluvaksi.
The post Kalavalacal virkkausprojekti etenee appeared first on Nelkytplusblogit.