Olen ollut vapailla jopa kokonaista neljä ihanaa päivää.
Pohdin tuossa, josko olisin oikein tehnyt meidän päivä- postauksen. Alkaen siitä, kun avaan simmut aamulla, siihen kun menen nukkumaan, mutta kun rupesin tarkemmin miettimään näitä neljää päivää, ei niistä nyt ihan ihmeitä olisi ollut tarinoitavaksi.
Viikonloppu tuli vietettyä perinteisesti jäähalleilla Saken peleissä, kaupoissa, hellan ääressä tai siskon kanssa puistossa kuvausreissulla.
Kuvausreissut siskoni kanssa on aika lailla parasta, terapiaa-jos sellaista tarvitsee, ja yleensä ilmaistakin, eikä näillä reisuilla ikinä tule tylsää hetkeä, jos sattuu olemana sellainen sisko kuin minulla-tai no perhe yleensäkin.
Tämä on asia josta, voisin lyödä vetoa ja voittaisin joka kerta, hän nimittäin flippaa jossain vaiheessa kuvauksia ihan taatusti. Joko hän kipeää puuhun, tai työntää naamansa kameran linssiin kiinni ja irvistää juuri kun olet sommitellut kaiken täydellisesti ja olet painamassa laukaisin nappulaa kamerassasi. Tai sitten ruudussa voi näkyä puoliksi syöty nektariini, joka oli kylläkin tarkoitettu kuvauksiin, mutta hätä ei lue lakia, jos assarille tulee nälkä kesken kaiken.
Seuraavaassa hetkessä hän muuttuu Shrekin aasiksi, joka alkaa toisteleman mantraa pissähätä-palelee-nälkä. Jep se persikka ei riittänyt, eikä muutakaan eväät jotka sulla oli mukana.
Maanantaina ja tiistaina lököttelin pitkään sängyssä, kun lapset lähtivät kouluun ja Sakke aamujäiden kautta. Oli hna maata paksun peiton alla ja kuunnella sateen rauhoittavaa ropinaa ja iloita, ettei tarvinnut kiirehtiä minnekkään.
Ajattelin päästää itseni helpolla ja keitin aamupuron mikrossa, mitä en yleensä ikinä tee- se oli virhe! Tietysti puuro kiehui yli ja arvatkaa vaan miltä se mikro näytti. Vihje tulivuoren purkaus….
No ei se iltapuuro mennyt yhtään sen paremmin, vaikka ihan kattilassa keittelin. Sekin kiehui yli. Heti kun yrittää syödä vähän terveellisemmin niin tässä on tulos 
Tosin saattaahan se olla, että helpommalla pääsis, jos vaan malttaisi keskittyä siihen puuron keittoon, eikä miljoonaan muuhun asiaan siinä samalla.
No mitäs muuta, ai niin, olen haudannut Verbun lemmikihiiiren Minnin, joka odotti mökissään ketarat ojossa iltaruoan aikana.
Huomannut, ettei teinien musiikkimaku mene täysin yksiin minun musiikkimaun kanssa, vaikka moniruokainen sen suhteen olenkin. Tykkään paljon räp-musiikista, mutta tämä kyseinen artisti mitä Sakke tykittää niin ei ehkä ihan avaudu minulle niin kuin sen pitäisi.
Valuttanut Niagaran putouksen verran kyyneleitä, Las Vegasin uhrien vuoksi ja sankareiden, jotka auttoivat toisia oman henkensä kaupalla.
Delegoinut kaikki läksy ja koeasiat suoraan isännälle, kertoen lapsille, että äiti ei todellakaan tiedä kaikkia Afrikan maiden pääkaupunkeja, tai fysiikan lakeja.
Ollut hullun onnellinen ystävästä, joka toi Lontoon matkaltaan tuliaisiksi käsittämättömän kauniita joulupalloja. Nyt siis saa aloittaa jo joulun hehkutuksen!
No kun tarkemmin ajattelee ,niin tulihan tästä jonkinlainen turina aikaiseksi.
The post Mikä fiilis… appeared first on Nelkytplusblogit.