Suru, ilo ja elämän tasapaino

Joltisenkin kyrsii, sillä kodinkoneiden hengetär on jostain syystä päättänyt langettaa päällemme kirouksen. Oliko se viikko sitten, kun meni läppäri, sitä ennen auton vauhtipyörä, renkaat kuluneet ennen aikojaan, unohtamatta imuria ja lapsen kännykän simahtamista ja mitä lie ja eilen laukesi sitten pyykinpesukone. Olisipa sitä avuton ilman kaikkia näitä vempaimia.

Juuh noh maallista kaikki on vain, mutta jarrujahan nämä tässä elämän vauhtipyörässä ovat ja tiedänhän minä, että samaisia ongelmia kaikilla muillakin…

Ajatukset ovat muutenkin kiertäneet kehää ja mitä yritän olla ajattelematta päivällä, tulee uniin. Lähisukulaisen sairastuminen  on ollut iso järkytys, mitä nyt, miten tulee toimia? Tuntuu, että elämä on tällä hetkellä monella tapaa hyvää, mutta tahmeaa ja suruverhon siivittämää. 

Kun syntyy tragedia, näkee kaiken paljon kirkkaammin, kun on vastoinkäymisiä, pienet asiat tuovat lohtua ja turvallisuudentunnetta, onhan minulla tämäkin hyvä asia elämässä. Kirjoitan nyt sekä menneestä, että tästä hetkestä, sillä tällä hetkellä ydinperheellämme on kaikki hyvin, jos ei taloudellisia tappioita oteta lukuun kodinkoneiden ryhmäitsemurhassa.

Vanhemman ihmisen diagnoosi ja pitkälle edennyt sairaus luo syyllisyyden tunteita, miksi emme ole aiemmin huomanneet ja oivaltaneet. Elämän punainen lanka loistaa kirkkaammin, sillä taas oivaltaa mikä tässä elämässä on tärkeintä. En kenties näitä osaisi aina edes ymmärtää, ellei olisi jo ikää ja suruja nähty ja käyty läpi aiemmin. Silti olo on hukassa ja avuton, miten pitäisi toimia, auttaa, miten saada autettava ottamaan apua. 

Tänään juttelin toisen sukulaiseni kanssa pitkään ja tuumittiin, kun hänelläkin kaikenlaisia rankkoja vaiheita elämässä ollut ja nytkin on, että sitä nuorempana luulee, että ikävät asiat ja vastoinkäymiset ovat vaiheita ja sitten koittaa loputon iloinen jakso. Kyllä se elämässä taitaa mennä enemmän niin, että elämään kuuluu vastoinkäymisiä ja suruja läpi elämän ja sieltä kaiken keskeltä hyvistä onnen hippusista täytyy löytää elämän valo ja onni.

Onni tässä ja nyt on ulkona paistava aurinko, perhe.. Näin myös yöllä painajaista, että jalkapohjistani kasvoi hiuksen mittaisia vihreitä karvoja, joten olin aamulla aika onnellinen, että näin ei ole asian laita. Elämä on hienoja ja kivoja asioita pullollaan, kun sen oikein oivaltaa, eikä ohita onnea. 

Miten siellä, onko kaikki hyvin juuri nyt, onko surua tai onko ihania onnen hetkiä, olisi kivaa kuulla ?

Aurinkoisia ajatuksia lauantaille! <3