Jo pitempään on pitänyt kirjoittaa (15.9. ensi-iltaan tulevasta) Ikitie-elokuvasta, jonka pääsimme katsoman 40+ porukan kanssa ennakkoon jo elokuussa. Elokuva oli kuitenkin niin vaikuttava ja pysäyttävä, sellainen jota jää pohtimaan vielä pitemmäksi aikaa, joten vasta nyt sain sormet näppäimistölle.
Antti Tuurin kirjaan perustuva Stalinin vainoista kertova Ikitie on tositapahtumiin perustuva ja kertoo Suomeen palanneesta Amerikan-siirtolaisesta, jonka Lapuan liikkeen aktivistit muiluttavat itärajalle 1930-luvun alussa. Pian Tommi Korpelan esittämä Jussi Ketola löytää itsensä siirtolaisten kolhoosista Karjalasta.
Elokuva kertoo järkyttävän ja vaietun tarinan, josta ainakaan minä en tiennyt mitään, vaikka olen jo tämän ikäinen. Stalinin vainot ja Karjalan metsiin haudatut uhrit tunnustettiin vasta 1990-luvulla. Käsittääkseni suomalaiset eivät yksinkertaisesti uskaltaneet puhua tapahtumista. Yhdysvalloissakin siirtolaisten kohtaloista vaiettiin, sillä heidän pelastamiseksi ei tehty mitään 1930-luvulla, kun apua olisi tarvittu.
Ikitie on koskettava kertomus miehestä, joka menettää elämässään kaiken. Useaan kertaan. Se on kertomus ihmisen hyvyydestä ja pahuudesta, rakkaudesta ja vihasta, suomalaisesta sisusta ja periksiantamattomuudesta.
AJ Annila ohjaajana onnistuu tekemään elokuvasta tyylikkään mestariteoksen. Näyttelijätyö on esimerkillistä, Tommi Korpela on loistava kuten aina, samoin Hannu-Pekka Björkman pahuuden ilmentymäna ja Menestyssarja Vallan linnakkeen jälkeen maailmaa valloittanut Sidse Babett Knudsen pehmeämpänä vastaparina.
Suuret suositukseni!
The post Ikitie: elokuva, joka herättää tunteita appeared first on Nelkytplusblogit.