Opiskelu on tuntunut todella mukavalta ja pelkoni siitä, että vanha koira ei enää opi uusia juttuja, ei pidä paikkaansa. Olen huomannut, että kun on kiinnostunut ja haluaa oppia, asiat vaan jäävät päähän. Toisaalta myös tieto siitä, että nämä asiat vaan on osattava pistävät avamaan koulukirjat ja tekemään tehtävät, vaikka vähän väsyttäisikin tai telkusta tulisi joku kiva ohjelma. Minulla on käynyt myös erittäin hyvä tuuri sen suhteen, että luokalleni on sattunut juuri ne kaikista parhaimmat ja mahtavimmat tyypit, joiden kanssa on mukava yhdessä pähkäillä tehtäviä ja oppia uutta. En kyllä muista, että koulunkäynti olisi koskaan aikaisemmin ollut näin hauskaa ja mielenkiintoista.
Se on pakko kuitenkin sanoa, että tulevat kaksi vuotta eivät tule olemaan elämäni helpoimmat. Opiskelu vaatii paljon työtä. Tehtäviä on paljon, kokoajan tulee uutta asiaa, joiden sisäistäminen liki viisikymppisenä ei enää tapahdu ihan niin kätevästi kuin alle kaksikymppisenä. Luulenpa myös, että lisävoimia tarvitaan siinä vaiheessa entistä enemmän, kun joudun tekemään lisätöitä opiskelujen ohella. Miehen työt loppuvat tämän kuun lopussa ja uudesta työstä ei ainakaan tällä erää ole tietoa. Minulle on luvattu ilta- ja viikonlopputöitä, joten saadaksemme makkaraa leivän päälle koulupäivän jälkeen suuntaan loppuvuodesta vielä muutamana iltana viikosta töihin. Mutta en valita. Tätä kestää aikansa ja vielä koittaa paremmat ajat ja pääasiahan on, että tulevaisuudessa saan tehdä työtä, josta pidän. Tähän astisten aikuisopiskelukokemusteni perusteella suosittelen tätä kaikille, jotka ovat sitä vähänkin miettineet. Uskon, että se kannattaa.
The post Pitkästä työsuhteesta opiskelijaksi appeared first on Nelkytplusblogit.