Jumituin eilen kuuntelemaan autossa kotimatkalla Helsingistä Porvooseen kanavaa YLEX, koska siellä käytiin niin mielenkiintoista keskustelua. Kuuntelijoilta oli kysytty, mikä oli noloin vaatteesi lapsena ja miten tämän päivän nuoret ovat huomattavasti tyylitietoisempia, kuin me aikuiset. Lapset varmaankin omivat somessa seikkaillessaan niin kansainvälisen tyylin, että oksat pois ja ovat tyylitietoisuudessaan meitä aikuisia jo valovuosia edellä, saatikka jos vertaa meidän oman lapsuuden ulkoisia habituksia.
![]()
Hauskaa oli, kun eräs opettaja kertoi saaneensa kuittia, kun oli koulussa päällä Adidaksen verkkarit ja Niken lenkkarit ja opelle oli tultu välitunnilla sanomaan, “hei ope, et sä noin voi sekoitella merkkejä, pitää olla joko tai”. Siis apua pitääkö olla joko Addu-nainen tai Nike-nainen? En ole moisia ikinä edes ajatellut, että tässä on joku kahtiajakava ryhmittymä Adidas-tyypit tai Nike-tyypit. Miksaan merkkejä ja ei merkkivaatteita keskenään ihan surutta, mutta olenkin erilaisen lapsuuden elänyt vanha mitään tietämätön nainen jo.
Kyllähän meilläkin oli tietyt ajat, että esimerkiksi Levikset ja Mic Mac Farkut oli vaan muotia ja milloin lahkeiden tuli olla pillit ja milloin leveät. Jossain kohden kaikki laskettelukamat olivat muotia ym. erähenkisyys ja kuljin kouluun Fjällrävenin housuilla, siis sellaisilla, joita mies käyttää perhokalastusretkillä. Oli myös joku Teddy villitys, vai miksi sitä kutsuttiin ja kaikilla oli yhtenä talvena sellaiset Teddy Billy Rock ruskeat rumat kenkulit, koska jonkun kuuluisan bändin kaikilla jäsenillä oli sellaiset.
![]()
Muistan myös, miten ala-asteella kaikilla oli hyvin epäkäytännölliset ja lumessa liukkaat huopikkaat, mutta minä en sellaisia saanut juuri tuon epäkäytännöllisyyden vuoksi. Kuitenkin niitä himotuskohteita, mistä nuo huopikkaatkin kertoo ja merkkejä oli paljon vähemmän ja tavallaan tänä päivänä myös halpismerkki voi olla todella muodikas, mikä on todella hyvä asia.
Siltikin tietynlainen seikka tuli tuossa radiojutussa vielä hyvin ilmi. Ennen saattoi nuori mennä vaikka Karhu-olut lippis päässä kouluun ja ei ollut heti lastensuojelu kimpussa. Kuulinpa radiosta vielä sellaisenkin, että joku poika oli mennyt ala-asteella “Panomies” teepparipaita päällä kouluun, kun iskä oli sellaisen mennyt ostamaan markkinoilta, eikä se ollut juttu eikä mitään, vaan pikemminkin hauska läppä, eikä seksuaalistettu syntipaituli.
![]()
Kaiken nettitulvan lisäksi on luonnostaan jopa oheisreaktiona iskenyt ylisuojelevaisuus lapsiamme kohtaan ja mikä oli omassa lapsuudessa viatonta, se asia on saatettu yliseksuaalistaa nyky-aikana ja juurikin johtuen varmaan vaaroista, joille omat lapsemme ovat herkemmin alttiita.
Silti sisin minäni kaipaa aikaa, että sinne kouluun yhtä lailla saattoi mennä Hankkija-lippis tai Karhu-olut lippis päässä, eikä kukaan ollut asiasta moksiskaan, eikä kukaan nähnyt punaista siellä, missä sitä ei kaikessa viattomuudessaan todellakaan ollut.
![]()
Oliko sinulla lapsuudessa jokin lempivaate, jonka kulutit puhki tai kasvoit siitä ulos. Mitä olet mieltä aiheesta, suojelemmeko liikaa lapsiamme ja onko tietynlainen viattomuuden aika jo ohi? Jotenkin toivoisin, että voisin omille lapsille edes aavistuksen välittää sitä oman lapsuuden lammikossa porskuttamisen viattomuutta. Nykyajan lapset elävät nimittäin valtameressä ja se valtameri on loputon runsaudensarvi some.
Mukavaa perjantaita kaikille. <3
The post Olutmainoslippis päässä kouluun? appeared first on Nelkytplusblogit.