Loviisan historiallinen alakaupunki on täynnä vanhoja ihania puutaloja, kapeita katuja ja reheviä, kauniita puutarhoja. Tässä pienessä kaupungissa kuljetaan vielä pikipinnan sijaan hiekkakatuja ja tervehditään tuttavallisesti vastaantulijoita. Puutarhojen omenapuut kukkivat valkoisena keväällä ja loppukesästä ne notkuvat makoisten omenien painosta. Ilmassa tuoksuu vienosti meri ja kaupungilla on ollut pitkät satamakaupunki perinteet. Olen menettänyt sydämeni totaalisesti tälle verkkaisen elämänrytmin pikkukaupungille ja palaan sinne aina uudelleen uudelleen. Loviisan alakaupungista löytyy myös hurmaava kahvila, jolla on erikoinen nimi – Tuhannen tuskan kahvila.
Tuhannen tuskan kahvilan ehkä hieman oudoltakin kuulostava nimi juontaa juurensa siitä, että kieltolain aikana talossa on toiminut salakapakka tai “teehuone”, jossa on tarjottu “kovaa teetä”. Kahvila sijaitsee Liisantalossa Mariankadulla ja Suolatorin aukiolle tästä on muutaman minuutin kävelymatka. Sisäpihan ihanan vehreällä nupukiviterassilla on 1750-luvulla myös toiminut hevostalli. Talo on kauniin vaaleanpunainen ja sen ikkunapuitteetkin on maalattu punaisella.
Tuhannen tuskan kahvila avataan aina vappuna ja se on avoinna syksyyn. Astuessaan sisälle tähän kahvilaan sen miljöö saa tyystin unohtamaan kiireen ja hössötyksen. Kahvilan sisätila on pieni ja sitä hallitsee iso valkoinen uuni. Vaikka tekisi mieli jäädä tänne hieman hämäräänkin huonetilaan istumaan houkuttaa tuo valtaisa sisäpihan terassi auringolla ja vihreydellä sekä erikoisilla taideteoksilla puoleensa. Valitsemme terassin, joka onkin oivallinen paikka lämpöisenä kesäpäivänä. Kahvilan suosiosta kertoo se, että vapaita pöytiä ei juurikaan ole.
Hesarissa oli muutamia vuosia sitten juttu kahvilaa pitävästä pariskunnasta ja heidän elämäntarinansa. Tuohon juttuun ei pysty enää valitettavasti linkittämään mutta se on luettavissa digilehdestä jos kiinnostaa tietää tarkemmin miten koviakin elämässään kokenut kahvilan pitäjäpariskunta “aloitti alusta” Loviisassa täällä Tuhannen tuskan kahvilassa. Ihailtavaa sisukkuutta!
Tuhannen tuskan kahvila on kuuluisa kahvilan emäntä Leena Huttusen leivonnaisista. Mansikkakakku oli pääsyt loppumaan meidän vierailumme aikaan mutta mansikkainen piirakka, jossa taisi olla myös raparperi maistui taivaalliselta. Leipomuksiin käytetään lähipihojen sadon tuotteita. Suussasulavaa mums mums! Paikan erikoisuus on myös suolainen munkki, jota taidetaan kutsua myös sunkiksi 
Tällä kertaa päädyimme nauttimaan vain makeista herkuista.
Entäs sitten Tuhannen tuskan kahvilan ihanat vanhat ja eriväriset posliiniastiat. Täällä kahvi ja tee tuodaan omissa kannuissaan. Ihan luksusta! Myös kahvikupit sekä sokerikko ja kermakko ovat niitä ihanaisia “mummoastioita”, joissa on ruusun kuvia ja kultainen reuna. Viereiseen pöytään tarjoiltiin teetä myös hurmaavassa teekannussa, jossa oli lintuja. Otimme myös jääteetä, jonka sai nauttia vähän marokkolaishenkisistä laseista. Minunlaiseni astiahullu oli ihan taivaassa tämän kattauksen ääressä. Totta kai pöydissä myös kauniit pöytäliinat kuten posliiniastioille pitääkin olla.
Tuhannen tuskan kahvilaan on kiva pistäytyä muuten vaan kahvittelemaan tai 26. – 27.8. Loviisan Wanhat Talot tapahtuman yhteydessä. Tämä kahvila on elämys ja sinne tullaan nauttimaan palvelusta ja äärimmäisen herkullisista tuotteista. Pieni kaupunki tarjoaa suuria elämyksiä ja Tuhannen tuskan kahvila on yksi niistä. Hurmaava paikka ♥ ja ehdottamasti täällä käytyään sinne palaan aina uudelleen ja uudelleen…
The post Tuhannen tuskan kahvila Liisantalossa appeared first on Nelkytplusblogit.