Minä olen viime aikoina ollut kamalan kriittisellä tuulella. Tuntuu, ettei oikein mikään kirja saa armoa silmissäni, eikä innostusta sydämeen. Nytkin luin dekkarin, jota on kehuttu siellä ja täällä, mutta minusta se oli lähinnä sekava ja lievästi ahdistava.
S.L.Tremayne : Jääkaksoset
HelMet Ellibs ekirjalaina
On pienet kaksostytöt ja heidän onnelliset vanhempansa. Sitten toinen kaksosista kuolee ja idylli särkyy, vai olikohan sitä koskaan ollutkaan. Vanhemmat muuttavat jäljelle jäänen kaksosen kanssa ränsistyneeseen taloon majakkasaareen Skotlannin perukoilla. Tarkoituksena on aloittaa uusi elämä.
No jaa, sitten aletaan ihmettelemään, kumpi kaksosista oikeastaan kuoli. Mielet vääntyvät entistä enemmän kieroon ja solmuja availlaan yliluonnollisen avustuksella – vai onkohan kyseessä sittenkin vain sairaan psyyken kuvitelmat ?
Vanhemmat osoittautuvat aikalailla rikkinäisiksi ja lapsi tietysti kärsii. Hämärät tapahtumat seuraavat toisiaan ja tunnelma muuttuu ahdistavammaksi.
Onhan tämä sinänsä taitavasti kirjoitettu ja lukijaa pyöritellään loppuun saakka epävarmuudessa. Minulla tämä nyt vain joko ei sopinut lukuhetkeen tai sitten en vain jaksanut pysyä pyörityksessä mukana. Kohtaukset tuntuivat seuraavan toisiaan vähän turhankin tiiviisti ja hypeltiin tunnelmasta, ihmisistä ja tapahtumasta toiseen. Välillä tipahdin ihan kokonaan siitäkin, kuka milloinkin oli äänessä.
Joku jossain sanoi tätä pelottavaksi. Minä koin tunnelmanluonnin vähän keinotekoiseksi. Monessa kohtaa vain jätettiin asioita sanomatta ahdistuksen lisäämiseksi, mutta minun rationalistista mieltäni tuo ehkä lähinnä lievästi ärsytti.
Sinänsähän aihe kaksosista on mielenkiintoista. Millainen on identtisen kaksosen identiteetti? Miten paljon on sisaruksilla yhteistä ja mikä on omaa? Kadottaako kaksonen osan itsestään toisen hävitessä viereltä vai voiko kyse olla ympäristön odotusten vaikutuksesta lapsen mieleen? Näillä elementeillä kirjassa leikitään.
Ehkä olen vain edelleen herkkä perhetarinoille, eikä lapsen kuolemaa kuvaava kirja kertakaikkiaan vain sovi lukulistalleni. Ehkä vika on vähän hyppelehtivässä lukutavassani ajanpuutteen vuoksi, mutta en oikein päässyt sisälle tarinaan. En samaistunut kumpaankaan vanhempaan ja tarinankin luin loppuun lähinnä sen takia, että halusin tietää ratkaisun – eli olin kuitenkin tarpeeksi kiinnostunut tarinasta ollakseni utelias.
Ei siis ihan kokonaan huono kirja, mutta minulle ainakin lukuhetkenään vääränlainen.
The post Nuivalla tuulella : Jääkaksoset appeared first on Nelkytplusblogit.