Mila oli taas oikea pusumaakari ja kuvan nappaaminen tästä durasell-pupusta oli aika vaikeaa. Mila on rakkauden lapsi ja hänellä on niin hyvä tukiverkosto ympärillään, että hänestä on tulossa kyllä sellainen rakkauspakkaus ettei paremmasta väliä.
Tämän vierailun jälkeen tultiin kotiin ja mikä siellä odottikaan? Olimme ex-työkaverin kanssa päättäneet tilata Collector-liput eli eräänlaiset keräilyliput. Kyllähän nämä liput aina perinteiset paperi- tai sähköiset liput voittaa. Lokakuussa siis ollaan valmiita Cats-musikaaliin. Odotan mahtavaa musikaalia jo nyt.
Tein vähän somehommia ja sitten isäntä houkutteli mut fillaroimaan. Täytyy myöntää, että en ole ajanut fillarilla muutamaan vuoteen, joten vähän ajatus kauhistutti, mutta samalla innostutti. Ilta oli meinaan mitä ihanin. Pääsimme vain pienen matkan eteenpäin, kun pellolla odotti mahtava näkymä varmaan 10 pupujussia siellä kirmaili keskenään. Tämä pupu leikkii tässä hieman “näkymätöntä”.
Ajatelimme jonkin matkaa ja hämmästyin sitä, että meillä on Siltamäessä lampaita. Kuuleman mukaan kolmatta kesää nämä lampaat ovat melkein keskellä asutusta. Siltamäen laita on kyllä tosin pientalo-aluetta, joten ei nyt ihan kerrostalomaisemissa aikaansa vietä. Siltamäessähän on muuten ihanat ulkoilualueet ja vehreät maisemat eli paljon peltoja – ainakin vielä. Pakko oli pysähtyä syöttämään lampaille ruohoa.
Sitten ajettiin fillareilla seuraavaan kuvauskohteeseen eli Helsinki Vantaan rajalle. Keravanjoki siellä virtaa alhaalla.
Ilta oli todellakin upea ja taivas pilvineen hyvin kuvauksellinen.
Minä rakastan tällaista maisemaa, kun valkoiset pilvet kumpuilevat sinisellä taivaalla ja ne heijastuvat joen tai järven pintaan. Melkein mitään kauniimpaa en osaa kuvitella. Tähän tunnelmaan voi uppoutua.
Tämän jälkeen ajettiin Haltialan tilalle nauttimaan iltakahvit ja syöttämään lampaita tai ainakin kuvaamaan niitä. Ajatelkaa, että Helsingissä on näitä paikkoja, joissa voi lapset nauttia eläinten seurasta (tai vähän myös aikuisetkin). Siellä lapset ja aikuiset todellakin kilpaa syöttävät lampaille heinää tai puiden lehtiä.
Ajettiin pellon laitaa takaisin kotiin päin. Voi kuinka kaunista pellolla olikaan. Joskus pellon laidalla voi pongata vaikka yksinäisen värikkään kukkasen viljan keskellä.
Näihin tunnelmiin jätettiin Haltilala taake ja nautittiin maisemista vielä kotiin ajaessamme.
Tätä maisemaa ihailen usein kotiin tullessani, mutta tämä on vaikea kuvattava, koska paras maisema syntyy vähän korkeammalta kuvatessa (esim. bussin ikkunasta). Voi kuinka kaunista joskus onkaan, kun aurinko laskee Tammiston suuntaan.
Arki-iltanakin töiden jälkeen vielä ehtii kun vaan lähtee menemään. Näistä asioista taas sai parhaat energiat seuraavaan työpäivään. Taidankin taas ottaa tuon pyörän kulkuvälineeksi näihin muutaman kilometrin matkoihin. Olen kuitenkin aina rakastanut fillarointia.
Ihanaa lauantaita kaikille.
Maiju
The post Eläimellistä menoa appeared first on Nelkytplusblogit.