Kroatia on kyllä kaunis maa, jonka maisemia jaksaa ihailla. Upeat vuoret, joiden rinteessä kulkevat kapeat tiet ja meri siinä toisella puolella. Meri niin puhdas, että harvoin niin puhdasta vettä näkeekään. Välimerellinen ilmasto eli meille kuuma, mutta tuulen ja meren ansiosta ei lainkaan tukahduttava, vaikka meidän matkan aikana lämpötilat huiteli siellä 30 paremmalla puolella.
Tuuli nimeltä Bora, hiukan viilensi lämpötiloja ja sai aikaiseksi ikäviäkin asioita, kuten vauhditti metsäpaloja, joita matkamme aikana näimme parikin kertaa ihan läheltä. Bora puhalsi noin 33 m/ s ja se alkoi jo olla vaarallisen kova, hirmumyrskyä lähellä, joten ihan pikkujuttu se ei ollut.
Spilitin kaupungin kupeessa oli iso palo, joka myös suomenkin uutisissa mainittiin ja meille jo viestiteltiin, että tilannetta tarkkaillaan, koska tiet lentokentälle oli suljettu palon vuoksi ja meidän paluulento oli lähellä. Monenlaisia uutisia kuulimme, kuten sen, että ostoskeskus Splitissä oli evakuoitu ja alueella oli ulkonaliikkumiskielto. Tilanne saatiin kuitenkin hallintaan ja pääsimme lähtemään turvallisesti kotiin. Matkamme kentälle kulki kyllä eri reittiä, joten moottoritien varrella ilmeisesti oli vielä kyteviä kohtia ja tiet saattoivat olla vielä suljettuna sen takia.
Vuosi sitten matkustaessamme Kroatiaan, teimme muutamia retkiä, kuten Bracin saarelle ja Dubrovnikiin. Mikäli sinua kiinnostaa, niin postaukset löytyvät täältä ja täältä. Matka ei saa kuitenkaan olla pelkkää suorittamista, joten jätimme suosiolla vesiputouksille matkaamisen tuolloin väliin. Matkapäivät ovat täällä todella pitkiä noin 10-11 tuntia, sillä matkaaminen kohteisiin vie aina 2-3 tuntia vähintään.
Näiden retkien sisälle on tietysti ämpätty kaikenlaisia vierailuja, jotta turistilla on mahdollisuus myös ostaa paikallisten asukkaiden tuotteita. Tämä on tietysti hieno juttu paikallisia ajatellen, sillä heidän toimeentulonsa pyörii lähinnä tämän matkailun parissa. Keväästä syksyyn paiskitaan töitä turisteja palvellen ja talvet tehdään sitten vaikkapa viiniä, oliiviöljyjä ja kaikenlaisia hilloja sekä muita tuotteita omista alueen viljelmistä ja näitä sitten myydään turisteille sesonkiaikana.
Nyt meillä oli tyttären kanssa mahdollisuus käydä päiväretkellä Krkan vesiputouksilla, mistä olen usein kuvia nähnyt ja haaveillut pääseväni paikan päälle niitä ihastelemaan.
Päivä alkoi jo klo 7.20 ja näin lomamatkalaisille se oli tietysti todella aikainen lähtö ja se hiukan hirvitti meitä, mutta bussissa pystyi hieman torkkumaan sillä välin, kun noukimme hotelleista vieraita mukaan retkelle. Meidän hotellin sijainti ei ollut tämän retken suhteen se paras, sillä olimme ensimmäiset bussiin nousijat ja meidät tuotiin viimeisinä takaisin. Eli tulipahan istuttua bussissa koko rahan edestä.
Spilit ulkopuolella sijaitseva Krkan kansallispuisto on valmistunut 1985 ja alue on sen verran laaja, että tähän pitäisi varata pari päivää ja oma auto, jotta koko alue tulisi nähtyä. Niinpä meidän retkemme keskittyi vain kahden kilometrin pituiseen patikointiin joen rantaa pitkin ja näihin sisältyi muutamia putouksia.
Reitti oli kivasti puilla katettu polku, näin saattoi vapaasti kävellä kompastelematta ja nähdä eteensä, mitä nyt sitten turistilauman takaa pystyi näkemään. Turisteja täältä löytyy, vaikka oli sunnuntai, jolloin meitä on vähemmän liikkeellä, mutta ihan riittävä tungos polulla oli.
Polku oli myös helpotus käärmekammoisille, sillä siellä matelee useampia käärmelajeja, muistaakseni kuutta erilaista, joten niihinkään ei nyt ihan helposti kompastu näkemättä. Meille kyllä vakuuteltiin, että ne pelkäävät meitä, mutta kyllä niitä ajoitellen on nähty mm. puiden oksilla.
Kansallispuistossa on myös lukematon määrä erilaisia kasveja ja eläimiä mm. kauniita isoja perhosia näimmekin, mutta onneksi karhut, ilvekset ja muut villisiat pysyivät piilossa.
Vesi oli todella kirkasta ja puhdasta ja onnistuin saamaan kuvankin vilkkaasti uivista kaloista, matkan varrelta. Ne syöksyivät sillan lähelle odottamaan aivan selvästi ruokaa turisteilta ja joku niitä ruokkikin. Hassua, sillä suomalaisena olen aina tottunut siihen, ettei tämmöisissä paikoissa koskaan saa ruokkia mitään eläimiä, mutta täällä ei kai sitten niitä sääntöjä niin noudateta. Suomessa joku metsänvartija olisi varmasti syöksynyt paikalle sormi pystyssä kieltämään moisen. Toisaalta kaikenlaisten ruokien syöttäminen eläimille voi olla tietysti vaarallista.
Kyllä näissä maisemissa viihtyi ja lopussa, mihin vesiputoukset päättyivät oli mahdollisuus pulahtaa uimaankin. Monilla oli omat eväät mukana ja meilläkin olisi ollut mahdollisuus istahtaa piknikille tuonne polun varrelle tai sitten tähän putouksille. Ihmisiä oli vain liikaa, joten oli viisaampaa käydä viereisessä ravintolassa lounaalla. Siellä sai, ihme kyllä, lounastaa rauhassa.
Mikäs sen ihanampi kuvauspaikka hääparille, kun ottaa täällä hääkuvat. Näimme vessajonossa naisen pukupusseineen ja hetken kuluttua hän käveli sulhasensa kanssa hääpuvussaan kohti putouksia, kuvaajan juostessa perässä kuvaamassa hetki hetkeltä suurta onnen päivää. Ihanan romattista, mutta kuinkahan monta kertaa kuvat piti ottaa uudestaan turistien poukkoillessa kuvissa.
Retkemme jatkui lähellä olevaan pieneen kylään, jossa yritys nimeltään Stella Croatica, valmistaa ja myy mm. paikallista oliiviöljyä, joka on saanut kunniamaininnan maailman parhaana oliiviöljynä sekä muita manteleista, taateleista, pähkinöistä valmistettuja elintarvikkeita.
Yrityksen vieressä on vanhoja kivitaloja, joista näkee kuinka ihmiset aikoinaan elivät täällä vuoren kupeessa ja pääsimme kurkistamaan myös näiden talojen sisälle. Askeettista ja sanoisinko minimalistista, no sehän sopii myös nykyaikaan.
Nykyisin on tapana hiukan modernisoida näitä kivitaloja nykyaikaisemmilla varustuksilla; kunnon keittiöt ja kodinkoneet ja ulkona ehkä myös uima-allas. Näitä taloja sitten vuokrataan turisteille, jotka voivat asustella ja lomailla täällä vuorilla rauhassa ja kuitenkin keskustan hälinä on vain 15 minuutin ajomatkan päässä, jos sinne mielii. Myös polttariporukoille tämä on ollut suosittu vaihtoehto.
Päivä oli pitkä ja kello kolkutteli jo puolta seitsemää illalla, kun saavuimme viimein takaisin hotellille. Kannatti lähteä retkelle, sillä näillä retkillä aina saa enemmän tietoa, kuin itsenäisesti matkatessa. Jopa tytär tykkäsi, vaikka olikin alussa hiukan nihkeästi retkelle lähdössä.
The post Krkan vesiputouksilla appeared first on Nelkytplusblogit.