Lähdettiin yhtenä iltana ajelemaan autolla Hietsun uimarannalle, kun sinä iltana näytti siltä, että aurinko tulee laskemaan upeasti. Kun pääsimme Hietsuun, alkoi taivaalle ilmestymään pilviä ja sitten olikin jo sen näköistä, että siltä illalta oli auringonlasku peruutettu.
Ajattelin, että tämän illan auringonlasku oli sitten tällainen, että taivas oli pilvinen ja hieman punertava.
Isäntä istui kalliolla odottamassa kun minä kuvasin.
No en ollutkaan moneen vuoteen käynyt Hietsussa ja ajattelin, että olihan tämä ihan kiva tsekata.
Ajattelin, että tämä oli varmaan tämän illan paras hetki.
Ajoimme Tuusulantietä kotiinpäin ja hieman ennen Tammiston liittymään huomasin, että siellähän se aurinko laskee ja oikein komeasti Haltialassa päin. Siinä sitten ohjeistus isännälle, että koitetaan ehtiä katsomaan se auringonlasku. Välillä se aurinko laskee sellaisella vauhdilla, että ehtii nähdä vain, että nyt se h-hetki sitten tapahtui.
Kuitenkin ehdimme juuri sopivasti pysäyttää auton Haltialaan vievälle tielle Vantaanjoen viereen. Näimme auringon laskevan Tammiston suuntaan. Auringonlasku oli mitä upein sinä iltana.
Täytyy sanoa, että oli se ilta vaan sen verran jännitystä täynnä, että sitä tunsi olevansa auringonlaskun metsästäjä. Ensiksi ajetaan 20 kilometriä Hietsuun ja sitten sen parhaimman auringonlaskun näkeekin melkein kotikulmilla.
Tunsin melkein suurta onnistumista tästä tilanteesta. Luulin menettäneeni sen auringonlaskun ja sain sen sitten kuitenkin ihan hulppeana takaisin.
Maiju
The post Auringonlaskua metsästämässä appeared first on Nelkytplusblogit.