Kun viimeviikot ovat olleet lähinnä kilpajuoksua ajan kanssa, (enkä muuten päässyt selvyyteen kuka tämän erän voitti), on vapaapäivä kuin aurinko kirkkaalla taivaalla, hetki jota olet odottanut rankkasateen jälkeen.
Koska minulla oli eilen vapaapäivä, houkuttelin siskoni lähtemään kanssani päiväksi Helsinkiin-tai ei häntä houkutella tarvinnut, soitto edellisenä iltana, että “mitä aiot tehdä huomenna?”
Siskoni täydellinen vastaus, “ihan mitä haluat.”
Aamulla kahdeksan aikaan siskoni iloinen ääni kantautui puhelimesta, käytän vain koirat ja tuun kohta teille! Okein, minun täytyy varmaan kömpiä punkasta ylös ja tehdä itselleni jotain..ehkä. Pikainen vilkaisu ikkunasta, jotta tietää mitähän sitä kiskoisi päällensä?
Muutamaa päivää aiemmin, oli säätiedotus uhkaillut meitä vesisateella. Uhmasin kuitenkin kohtaloa ja vaatetus oli sen mukainen, hame ja t-paita, sateenvarjonkin jätin kotiin. Onneksi sääjumalat olivat puolellamme ja aurinko paistoi kauniisti.
Päädyimme kävelemään ympäri Helsingin katuja, ihastelemaan pikkuisia putiikkeja ja neuvomaan (hämmästelemään) turistien kanssa, mikä bussi menee Seurasaareen vai meneekö?
En tiedä löysikö tämä ihastuttava pariskunta kohteensa, mutta me löysimme itsemme, muutaman vaatepuodin, Espan puiston ja kirpputori Kaivarin Kanuunan jälkeen Ravintola Löylyn terassilta ahtamassa itseemme jätti annosta ranskanperunoita ja hampurilaisia. Pohdimme ehkä sekunnin sadasosan verran salaattiannoksen ja hamppariaterian välissä, siskoni toteamus salaattia saa himassakin ratkaisi voiton burgerin puolesta.
Ihan välihuomautuksena, tuo puolihuolimattomasti napsaistu lokkikuva on yksi sieluni sopukoita järisyttävistä kuvista.
Pitäisi varmasti sanoa, että tämä oli tarkkaan harkittu laukaus, vaan ei ollut. Se oli vahinko, mutta joskus vahingoista syntyy parhaat hetket. Hieman tärähtänyt ja ylivalottunut mutta täydellinen kuva minun makuuni. Eihän elämääkään täydellistä ole, sen rosoisuus ja pienet (isot) virheet tekevät siitä juuri kauniin ja mielenkiintoisen. Puhumattakaan niistä tärähtäneistä ystävistä
Löyly on ihana paikka, suosittelen ehdottomasti käymään-yhdessä tai yksin.
Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, ruoka myös tarjoiltiin todella nopeasti.
Maisemat upeat ja olisinkin voinut käpertyä tuohon rantatuoliin loppupäiväksi ja illaksi teemuki tai viinilasi kädessä ja katsella alati vaihtuvaa maisemaa. Paikka on mielestäni henkeäsalpaavan kaunis. Muotokieleltään, sisustukseltaan ja kaikilta yksityiskohdiltaan kerrassaan kokemisen arvoinen.
Edes pieni kävelymatka ei tämän paikan viehätystä poista.
Ja kyllä terassilla oli muitakin kuin me, vaikka tyhjät tuolit antaisi mielikuvan päinvastaisesta. Tosin olisin viihtynyt tuolla vaikka yksin.
Luulen että tulen eksymään vahingossa tai tarkoituksella tänne kesän aikana vielä uudestaan.
The post Piipahdus Löylyssä appeared first on Nelkytplusblogit.