Juurikin n-y-t- NYT koitti vapaus – siis vapaus ilman lapsia, 1,5 viikoksi! Ei tätä tapahdu kuin kerran kesässä!
Esikoisen Helsinki Cup on mennyt hienosti, jatkoonkin pääsivät ja ovat nyt hesacupin 8 parhaan joukossa, hurraa! Olen niin ylpeä joukkueena yhteen hiileen pelaavista pojista, jotka aidosti kaikki rakastavat fudista, syöttävät toisilleen ja antavat pallon useimmiten liikkua, niin kuin pitääkin. Ylpeä olen myös esikoisesta, joka viime syksynä pisti fudiksen topakasti tauolle, koska lätkä/fudis yhdistelmä oli hänelle liian raskas, mutta joka aloitti lajin nyt toukokuussa -17 uudestaan (vaikka jäikin pitkän tauon vuoksi luonnollisesti joukkueesta jälkeen), ja nyt pelaa, kehittyy, yrittää- rakkaudesta lajiin. Se ILO ja nauttiminen on kuitenkin se juttu harrastuksissa!
Mielenkiintoista on ollut alkuviikosta seurata monen vastapuolen joukkueiden vanhempien käytöstä: ohjeita (vanhemmilta) viuhoi vaakatasossa kuin lokakuisessa räntäsateessa prujua kerrassaan- mutta mikä ärsyttävintä, tsemppaus oli osittain KARJUNTAA ja KÄSKYJÄ. Joukossa oli toki viisaitakin ohjeita, en minä sitä sano. Enkä sano, että itse osaisin aina tsempata oikein, mutta sen sanon, että peli-ilo pitäisi olla jossain aina siinä pelin läheisyydessä tsemppauksessa. Eli jokainen tyylillään, mutta nousevista intonaatiossa, imperatiivissa ja desibeleissä on rajansa! Samaa mieltä oli myös peleissä kannustava Kongo-koira, jolla on erittäin hyvä kuulo.
En todellakaan ole mikään ultimate soccermama, poikien treenit jää mulla aina väliin. Ja muutenkin tilanteet peleissä menevät niin kovin nopeasti ohi, että hyvin usein pitää kysyä viereiseltä (tai sitä seuraavalta) Mamalta, “mitä nyt tapahtui?” Jos jossain olen hyvä, niin kiljumisessa ja kannustuksessa “Hyvä/hienosti tehty xx!” ja mikä parasta, useimmiten poikien nimet menee oikein ;)! Jokaisella on lahjakkuutensa!
Tänään ei ole suurempia suunnitelmia. Aion nauttia täysillä tästä jumalaisesta hiljaisuudesta. Kirjan ja lehden lukemisesta rauhassa, ja/tai leffasta, siitä ettei kukaan riitele. Ketään ei tarvitse palvella (no ehkä koiraa, mutta se menee helposti, kun se ei sano mulle vastaan). Erotuomarina ei tarvitse toimia.
Olen myös ihmeissäni siitä, että vapaalle kalenterille on merkattu vasta muutama merkintä. Maailma on täysin avoinna, jos niin haluan jee. Ja jos en halua, teen sitten sitä ex tempore epäsuunniteltua.
Ihanaa torstai-iltaa, rakkaat. Tehkää hyvää itsellenne ja toisille!
The post Helsinkicup ja alkava vapaus aka villeys appeared first on Nelkytplusblogit.