Yhteistyössä Polar
Parasta Islannissa on luonto. Villi, arvaamaton, karu ja kaunis. Välillä jopa kummallinen.
Vaikka monet Islannin luontonähtävyyksistä sijaitsevat Islannin ympäri kiertävän kehätien varrella, parhaiten Islannin ihmeiden äärelle pääsee jalkapatikassa. Reissusuunnitelmaamme kuuluukin roadtrippailun lisäksi päiväpatikointi, ja patikkaretkiä varten olen pakannut reissureppuuni vaelluskengät – ja luojan kiitos myös kunnolliset sadetta ja tuulta pitävät vermeet, sillä Islannin sää todella osoittautuu oikukkaaksi, välillä jopa hurjaksi.
(Ainoan virheen teen, kun en hoksaa miettiä kameran sadesuojausta enkä ota mukaan varakameraa. Tämä virhe aiheuttaa heti ensimmäisenä reissupäivä kohtalokkaan kamerakatastrofin.)
Reissulle mukaan lähtee myös Polarilta testiin saamani vesitiivis M430 -juoksukello, jolla tarkoitukseni on mittailla kertyviä patikkakilometrejä, sykettä sekä kulutettuja kaloreita ja saada patikat kartalle.
10 ihanaa patikkakohdetta Islannissa – testaamistani ne kaikkein mieluisimmat
Patikkakohteet numeroituna kartalla
Ensimmäinen Islanti-päivä
1. Fimmvörðuháls – 22 kilometrin reitti Skógafossista Þórsmörkiin
Tämä 22 kilometrin mittainen koko päivän patikka vie Skógafossista Þórsmörkiin. Jos matkan haluaa jakaa kahdelle päivälle, on matkan varrella vuoristomaja, josta voi varata majapaikan etukäteen. Reitti lähtee kauniin Skógafoss-vesiputouksen yltä.
Meillä ei valitettavasti ole aikaa koko patikkaan, mutta jo 350 rappua vesiputouksen yläpuolelle ja pieni kävely pitkin Skóga-joen vartta vakuuttaa: tämä olisi ehdottomasti patikkapäivän arvoinen!
Toinen Islanti-päivä
2. Fjaðrárgljúfurin kanjonivaellus
Toisena Islanti-päivänämme haluamme tutkia jalkapatikassa Kaakkois-Islannin helmiä. Yksi näistä on Fjaðrárgljúfurin kanjoni. Tämä Fjaðrárgljúfurin vaellus ei voi kerskailla pituudellaan (Polarini mittaa minipatikkamme pituudeksi 2,28km) mutta sitäkin enemmän komeilla maisemillaan: aikaa reiluun kahteen kilometriin vierähtääkin helposti nelikymmen minuuttinen.
Tämä onkin ehdoton jalkojenverryttelylenkki road tripin oheen!
Toisena Islanti-päivänämme tutustumme myös Skaftafellin luonnonpuistoon, joka sijaitsee kolmen eri Vatnajökullin reunajäätikon – Skeiðarárjökullin, Morsárjökullin ja Skaftafellsjökullin – kupeessa. Täältä pääsisi opastetulle jäätikkövaellukselle Vatnajökullille, mutta me haluamme tutustua alueeseen omin päin. Valitsemme siis kaksi helppoa päiväpatikkaa.
3. Skaftafellsjökullin lyhyt jäätikkövaellus
Aamupäivästä teemme reilun tunnin jaloittelun helppoa ja tasaista polkua pitkin Skaftafellsjökullin jäätikön reunalle. Sade piiskaa ja maisema on harmaa, mutta jotain kiehtovaa tässä karussa jäätikkömaisemassa kuitenkin on.
Tälle tunnin mittaiselle patikalle kertyy mittaa vajaa 5 kilometriä ja kaloreita kuluu 353 – yhden suklaamuffinsin verran.
4. Vaellus Svartifossin putoukselle
Iltapäivällä palaamme takaisin Skaftafellin luonnonpuistoon. Tällä kertaa lähdemme nousemaan Svartifosille eli mustalle putoukselle. Svartifoss on saanut nimensä tummahehkuisista basalttipylväistä, joiden kupeilta vesi ryöppyää.
Putoukselle johtaa helppokulkuinen ja hyvin merkattu polku, mikä selittää pienen turistiryntäyksen, mutta kun jatkamme polkua eteenpäin, ohi putouksen, polku muuttuu lähes autioksi ja seuraavaa, sisartaan tuntemattomampaa, putousta saamme ihastella ilman turistiryysistä.
Patikkka on tämän päivän pisin: Polarin mukaan reilut 5 kilometriä ja puolitoista tuntia.
Kolmas Islanti-päivä
Kun saavumme Borgarfjörður Eystriin, Islannin koilliskulmalle, sataa. On satanut jo monta päivää. Egilsstaðirista lähtevä mutkainen soratie on muuttunut paikoin syviksi lätäköiksi.
Olen valinnut Borgarfjörður Eystrin ohjelmaamme, sillä olen lukenut, että täällä on Islannin kaunein päiväpatikka, neljän tunnin mittainen Stórurðin reitti. Sinne minä haluan.
”Aurinkoisena päivänä alueen kauneus hivelee sielua. ”
Mondon Islanti-opas
Neljäs Islanti-päivä
5. Borgarfjörður Eystrin vaellusreitit
Mutta seuraavanakin päivänä sataa. Hotellillamme meitä varoitellaan, ettei vuorille ole turvallista lähteä. Liikaa sumua ja vettä.
Vuorten sijaan käymme katsomassa lunneja ja teemme pienen kävelyretken rannalle. Mutta sieluni on levoton. Haluan Stórurðin reitille. Haluan nähdä sumuiset vuoret, vaikka tiedän, ettei vuorilta tänään näköaloja vuonolle pääsekään ihailemaan.
Hotelliltamme hankkimamme patikointikartan mukaan Stórurðiin pääsee useampaakin reittiä. Me valitsemme poluista lyhyimmän, reitin nro 10, joka yhteen suuntaan on 4,5 kilometrin mittainen. Jätämme auton tien varteen ja lähdemme sateesta välittämättä taivallukselle. Muita uskalikkoja täällä ei ole. Paitsi lampaita. Nekin taitavat meitä sateen pieksämiä hieman kummeksua.
Kulku on hidasta, sillä joudumme ylittämään useita vuoripuroja. Reitti on kuitenkin hyvin merkitty, ja vaikka sumu sakenisi, polkua seuraamalla ei eksymistä tarvitsisi pelätä.
Jo lyhyen patikoinnin jälkeen maastokenkäni kuitenkin alkavat fuskata ja sukat litskavat kuin märät rätit. Emme halua kuitenkaan luovuttaa – emme ennen kuin on pakko.
Ja harmillisen pian on: yksi monista vuoripuroista on muuttunut vuolaana virtaavaksi joeksi, jonka yli olisi mahdotonta päästä turvallisesti. On pakko palata lähtöpisteeseen.
Polarini antaa tylyt lukemat: neljän tunnin patikka on typistynyt vajaaseen tuntiin, jonka aikana emme ole ehtineet kävellä edes kahta ja puolta kilometriä.
Seuraavana päivänä aurinko jo pilkottaa, mutta meidän on jatkettava matkaa kohti saaren pohjoisosia.
Borgarfjörður Eystri olisi kuitenkin paikka, jonne voisi tulla uudestaankin. Alueen patikointikarttaan on merkitty jopa 60 erilaista päiväpatikkareittiä, joten ihan muutamassa päivässä tätä aluetta ei saisi patikoitua loppuun.
Viides Islanti-päivä
6. Dettifoss ja Selfoss
Viidentenä Islanti-päivänämme saavumme pohjoiseen. Ensin on vesiputousten vuoro. Puolentoistatunnin leppoisalla kävelykierroksella näemme sekä Euroopan voimakkaimmin virtaavan vesiputouksen – Dettifossin – että pienemmän, mutta ainakin yhtä hurmaavan Selfossin.
Matkaa vesiputouskierroksella kertyy vajaa neljä kilometriä.
Vesiputouksilta jatkamme Mývatnin geotermiselle alueelle, joka on yksi Islannin kummallisimmista paikoista. On kuin olisin joutunut keskelle tummanpuhuvia maailmanlopun tunnelmia.
7. Lyhyt sykkeennostatuspatikka Hveriristä Námafjalille
Hveririn avaruusmaisemissa pulppuaa, sähisee ja haisee. Maan syvyyksistä purkautuvat kaasut tekevät paikasta melkein epätodellisen.
Täältä me lähdemme kapuamaan 485 metrin korkeuteen, Námafjallin huipulle. Kapuaminen ylös polkua pitkin – Islannin mittapuulla helteisessä säässä – nostaa sykkeen 159:ään.
Maisemat ovat karun komeat.
Tätä lyhyttä patikkaa voi suositella vain poutasäille: sadesäässä vuorelle kiipeävä polku voi muuttua vaarallisen liukkaaksi!
KUUDES Islanti-päivä
Kuudentena Islanti-päivänämme käymme katsomassa valaita ja kalastamassa. Grillaamme mökillä itse ongittua turskaa, ihailemme auringonlaskua ja juomme viiniä. Vaelluskengät saavat pysyä auton takakontissa.
Seitsemäs Islanti-päivä
Seitsemäntenä päivänä jatkamme pohjoisesta länteen, Snæfellsnesin niemimaalle, Hellnariin.
8. Upea rannikkopatikka Hellnarista Arnastapiin ja takaisin
Hellnarin ilta on niin komea, että ajomatkan jälkeen on pakko vielä nyörittää maastokengät jalkaan ja lähteä verryttelylenkille.
Ja millaisiin maisemiin me pääsemmekään!
Kuljemme läpi laavakenttien ja ihailemme Atlantin tyrskyjä.
Tämä on yksi lempipatikoistani täällä Islannissa.
Iltalenkille tulee pituutta mekein 7 kilometriä ja (kuvaustaukojen kera) yli kaksi tuntia.
Kahdeksas Islanti-päivä
9. Patikka Glymurille – Islannin korkeimmalle putoukselle
Viimeisenä varsinaisena road trip -päivänämme ennen paluuta Reykjavikiin ajattelemme käydä piipahtamassa katsomassa, millainen on Islannin korkein vesiputous. Emme arvaa, että tästä voisi tulla upea päiväpatikka.
Ihan Glymurin lähelle ei pääsekään autolla, niin kuin olen jostain syystä kuvitellut, vaan sinne täytyy mennä jalkapatikassa. Polku Glymurin putoukselle lähtee portin takaa ja portin edesssä olevasta taulusta vilkaisen, että edestakaisin matkaa kertyisi 5,5 km.
Reipasta vauhtia tämä on siis tunnin keikka.
Ja tuntia enempää meillä ei olekaan aikaa, sillä vuokra-auto on palautettava Reykjavikiin ennen viittä.
Panemme siis hölkäksi.
Polar mittaa sykettä, ja syke nousee lähelle 160:tä, kun hölköttelemme muiden patikoitsijoiden ohi.
Kyllä me tunnissa hyvin ehditään tällä vauhdilla!
Mutta kuvamuistojen ottamiseeen ei juuri jää aikaa.
Maisemat ovat komeat täälläkin. Aurinko paistaa kesäisesti. On pakko riisua vauhdissa jo takkikin.
Täydellinen patikkapäivä.
Kunnes eteen tulee joki. Katson tyrmistyneenä jokea, joen yli sillan korvikkeeksi tuotua tukkia, kelloa. Aikaa tunnista on kulunut jo kolmannes. Katsomme toisiamme. Teen laskutoimituksen. Ei hitto. Joen ylitykseen menisi vähintään 10 minuuttia. Joen jälkeen liukkaan näköinen polku lähtee kaartamaan ylöspäin kohti parhaita näköaloja. Nousuun menisi varmasti ainakin parikymmenminuuttinen, todennäkäisesti enemmänkin. Kun olisimme ylhäällä, meidän pitäisi oikeasti olla jo autossa nokka käännettynä kohti Reykjavikia.
On pakko luovuttaa. Harmittaa.
Vielä enemmän harmittaa, kun näen Kaukokaipuun Nellan blogista, miten komealta huipulla olisi näyttänyt (Kiitos Nella kuvalainasta ♥).
Päätän, että tänne vielä palaan.
(Paluumatkalla olen vilkaissut uudestaan portin pielessä olevaa infotaulua. Siinä selvästi sanotaan, että patikka Glymurille ja takaisin on 2,5-3 tunnin mittainen.
Tunnen itseni hölmöksi.
Kuva: Nella Himari – Kaukokaipuumatkablogi.net
Jos olisi enemmän aikaa
10. Laugavegur
Tämä kolmi-nelipäiväinen 50 kilometrin mittainen Laugavegur-vaellus on yksi Islannin suosituimmista. Se alkaa Landmannalaugarin moniväristen ryoliittivuorien ympäröimästä laaksosta ja päättyy Þórsmörkiin.
Kuvia Laugavegurin reitiltä voit katsoa vaikka täältä Matkaston blogista.
Lisää siis syitä palata Islantiin!
***
Loman päätteeksi kurkkaan tietokoneelta Polarin antamat lukemat patikointireissullemme. Vaikka emme lopulta päässeetkään tekemään yhtään pitkää päivän- (tai edes puolen) mittaista patikkaa, kertyi reissussa patikkakilometrejä yhteensä 64,18 km ja aktiivisuusprosentit huitelivat useimpina päivinä reilussa kahdessasadassa, välillä jopa yli kolmessasadassa. Suomessa kun tuntuu, että sataankin prosenttiin joutuu tekemään tosissaan töitä. Ehkä on siis aika ruveta suunnittelemaan seuraavaa aktiivista patikointireissua…
Patikkaterveisin Heidi ♥
Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.
Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.
The post Islannin ihanat päiväpatikat appeared first on Nelkytplusblogit.