Viime viikolla miehellä oli kesän pisin vapaajakso töistä, neljä päivää. Tämä on tätä pätkätyöläisen elämää, kun kesälomaa ei ole, mutta näillä mennään. Onnekseni mies vietti vapaistaan suuren osan kanssani ja sain kauan kaipaamaani laatuaikaa hänen kanssaan. Torstaina heti ajeltiin Jaalan Verlaan katsomaan miehen enon uutta kesämökkiä. He olivat kyllä ostaneet ihanan kesäpaikan. Sauna oli ihan rannassa (nykyisin ei saisi enää rakentaa niin) ja mitkä näkymät ♥ Oli ihanaa juoda kahvit siinä saunan terassilla, katsella kaunista järvimaisemaa ja tietenkin vaihtaa myös kuulumisia. Minä tykkäisin kyllä niin kovasti, jos olisi oma mökki. Mies sitten taas on ihan vastakohta. Hän ei edes kaipaa sitä vettä, mitä minä voisin vain tuijotella loputtomiin ja välillä vaikka pulahtaa uimaan vilvoittavaan veteen. Kuvaillessani rannassa sain kuulla, että siellä oli nähty myös rantakäärmeitä. IIIIIKKKKS!! Kuvat oli aika nopsaan otettu. En voi sietää käärmeitä tai oikeammin pelkään niitä. Loput kuvat pitikin sitten mennä ottamaan yhdessä miehen kanssa, joka “tömisteli” käärmeitä pois ja kyllä hän yhden rantakäärmeen näki siitä ihan läheltä luikahtavankin sitten veteen.
Mökiltä ajelimme sitten pari kilometriä takaisinpäin Verlan keskustaan, jossa sijaitsee yksi Suomen seitsemästä UNESCO:n maailmanperintökohteista. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas on ollut maailmanperintöluettelossa vuodesta 1996 lähtien. Verlan puuhiomon perusti vuonna 1872 insinööri Hugo Neuman. Tulipalot ovat rasittaneet tehdastoimintaa vuosina 1872 ja 1892. Alkujaan kokonaan puusta rakennetut rakennukset korvattiin palovaaran vuoksi punatiilisillä rakennuksilla pian toisen tulipalon jälkeen 1895. Näiden rakennusten suunnittelijana toimi viipurilainen arkkitehti Carl Eduard Dippell.
Verlan tehdas oli toiminnassa aina vuoteen 1964 asti. Viimeiset neljäkymmentä vuotta tehdas oli Kymi Osakeyhtiön omistuksessa. Tehtaan lakkauttamisen jälkeen kaikki tehdasrakennukset ja niissä olevat laitteet sekä irtaimisto jätettiin paikoilleen ja vuonna 1972 Verla avattiin museona. Verlan puuhiomoon ja pahvitehtaaseen pääsee tutustumaan ainoastaan oppaan kanssa, mutta museon ulkoalueilla on myös paljon nähtävää. Aikanaan tehtaanjohtajan asuinrakennuksena toiminut Patruunan pytinki puutarhoineen on kaunista katseltavaa. Alueella toimii myös Makasiinikahvila, Viiniverlan viinipuoti ja viinitupa sekä useita pikkupuoteja. Piha-alueella olevassa riihessä sekä Makasiinikahvilan yläkerrassa on nähtävillä vaihtuvia taidenäyttelyitä.
Suosittelen ehdottomasti käymän makasiinirakennuksen toisessa päässä olevassa Viiniverlan viinipuodissa. Sieltä saa nimittäin ostaa mukaansa mm. Tuomon Luomun ihanan pehmeitä sämpylöitä ja Viiniverlan valmistamia limonaadeja. Kuten mieheni sanoi: “Kyllä pienet vaan osaa” eli limonaadit olivat todella hyvänmakuisia ja maistuivat aidoille marjoille.
Minun loppuviikkooni ja viikonloppuuni mahtui myös hiukan kakkuhommia, kun tein suolaiset ja makeat kakut ystäväperheemme esikoisen rippijuhliin, jossa saimme itsekin olla sunnuntaina vieraina. Siitä huolimatta ehdimme vielä lauantainakin käymään miehen kanssa vähän ajelulla. Ajelimme pikkuteitä pitkin Vierumäelle lounastamaan. Postauksen ensimmäinen kuva on napattu matkan varrelta Iitin Vuolenkoskelta. Tämän nähtyäni minun oli pakko pyytää miestä pysäyttämään auto, että sain otettua kuvan. Traktorin peräkärryssä oleva teksti: “Onni on pieniä asioita” pitää niin paikkansa. Minulle ainakin riittää pienet yhdessä koetut ja vietetyt hetket. Niiden jälkeen jaksaa taas kummasti tätä normaalia arjen pyöritystä.
![]()
Minun loppuviikkooni ja viikonloppuuni mahtui myös hiukan kakkuhommia, kun tein suolaiset ja makeat kakut ystäväperheemme esikoisen rippijuhliin, jossa saimme itsekin olla sunnuntaina vieraina. Siitä huolimatta ehdimme vielä lauantainakin käymään miehen kanssa vähän ajelulla. Ajelimme pikkuteitä pitkin Vierumäelle lounastamaan. Postauksen ensimmäinen kuva on napattu matkan varrelta Iitin Vuolenkoskelta. Tämän nähtyäni minun oli pakko pyytää miestä pysäyttämään auto, että sain otettua kuvan. Traktorin peräkärryssä oleva teksti: “Onni on pieniä asioita” pitää niin paikkansa. Minulle ainakin riittää pienet yhdessä koetut ja vietetyt hetket. Niiden jälkeen jaksaa taas kummasti tätä normaalia arjen pyöritystä.
Kiitos rakkaalle kuljettajalleni yhteisistä retkistä ♥
The post Onni on pieniä asioita – Laatuaikaa miehen kanssa ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.