Vietämme juhannusta kaupungissa pitkästä aikaa. Päätimme lähteä tänään kävelemään Korkeasaareen. Yhdellä kertaa tulee sitten sekä liikuntaa että saa myös ihailla mahdollisesti eläinten kuvaamisesta.
Ilma oli tänään suotuisa, koska eläimet näyttäytyivät hyvin myös kameralle. Ajattelin ensiksi kirjoittaa postauksen kierroksesta, mutta päädyinkin sitten innoissani keskittymään vain yhteen elämykseen, koska tällaista ei ole ennen eteeni sattunut. Esittelen muut kuvani vaikka huomenna.
Minä olen rukoillut riikinkukkojen edessä lukuisia kertoja. Olen pyytänyt nätisti, että uros näyttäisi minulle sulkansa, olen pyytänyt sitä turhaan, sillä sitä ei ole koskaan tapahtunut. Muistan, että viime vuonnakin kuvasin varmaan toista tuntia riikinkukkoja ja odotin, että olisin saanut upeita kuvia niistä. Viime vuotinen postaukseni löytyy
täältä. Omalla tavalla siis onnistuinkin, mutta kuitenkin se huipentuma jäi kokematta.
Mitä sitten tänään tapahtui?
Ensimmäiset riikinkukot näyttäytyivät minulle apinalinnan liepeillä. Kuvasin, kuvasin ja kuvasin. Herra vaan porskutti ja meni menojaan.
Siellä hän suuntasi kalliota pitkin ylös ja meni menojaan.
Eikä elettekään, että olisi halunnut liehitellä sulkiaan.
Sitten vakiopaikalla siellä kierroksen loppupäässä taas riikinkukko juoksenteli minun edessäni.
Suuntana kukkula.
Sinnepä oli eksynyt myös rouva riikinkukko. Tätä en vielä tuossa vaiheessa tiennyt.
Olimme kiertäneet tuon kukkulan ja mieheni huomasi, että kallion kukkulalla näkyy riikinkukko sulat liehuen. Tässä vaiheessa tuli tälle rouvalle kiire. Kamera äkkiä laukusta ja rouva juoksemaan kukkulalle. Siinä harmittelin mielessäni kovasti sitä, että mulla oli vastavalo ja riikinkukkokin esitteli sulkiaan ihan väärään suuntaan. Kuitenkaan minulle ei ollut mahdollisuutta lähteä riikinkukon toiselle puolelle. Kamerakin alkoi uhkaavasti vilkuttamaan akun loppumista. Minä vaan räpsin kuvia.
Räpsin ja räpsin. Ajattelin, että nyt on vaan pakko ottaa, onnistui tai ei onnistu.
Sitten riikinkukko kääntyi ja tämä oli viimeinen kuva, jonka sain kameralla otettua. Tässä vaiheessa en siis vielä tiennyt, että onnistuinko saamaan kuvan vai enkö.
![]()
Sitten huusin vielä miehelle, että voisitko vielä äkkiä kipaista tuomaan mun kännykän, jonka olin hätäpäissäni iskenyt hänen käteensä. Hän kipaisi ja tämän ehdin vielä ottamaan ja sen jälkeen oli riikikukon kosiohalut menneet ja hän laski siipensä alas.
![]()
Riikinkukko jäi katselemaan, että minne se naaras oikein hävisi. Hän oli jo mennyt tiehensä, eikä kosiotoimet olleet tällä kertaa onnistuneet.
![]()
Täytyy sanoa, että harvoin olen jostain kuvista niin onnellinen, kuin olin nyt. Olen tätä vuosia odottanut ja nyt sitten jollain tasolla onnistuin.
Onnistuin nappaamaan muutenkin Korkeasaaren muista eläimistä upeita kuvia, joista sitten huomenna lisää. Ilma oli todella suotuisa eläimille, jotka halusivat näyttäytyä ihan kiitettävästi.
Onko muilla samanlaisia pakkomielteitä tällaisissa tapauksissa? Itse olen yrittänyt olla kärsivällinen ja nyt se kärsivällisyys vihdoinkin palkittiin.
Maiju
