Mansessa nääs

Ennen juhannuksen viettoon siirtymistä on hyvä hetki palata viime viikonlopun huippukivoihin fiiliksiin. En mitenkään osaa sanoin kuvailla, kuinka upea kokemus oli tavata neljä ihanaa naista ensimmäistä kertaa. Tokihan blogiystäviä olemme olleet jo pitempään, ja Nannin kanssa viestitelleet pitemmän aikaa ja Tuulankin kanssa muutama viesti vaihdettu. Mikäli sinulle tarjoutuu tilaisuus tavata bloggaajakollegoita, tartu tilaisuuteen! Jos ei muuten tunnu tulevan tilaisuutta, järjestä itse tapaaminen

Ihana viikonloppu alkoi perjantai-iltana, kun Suortuva-blogin Nanni saapui Tampereelle. Suuntasimme iltapalalle Naughty Brgr:iin ja siitä sitten meille. Ilta meni pitkälle yön puolelle, ennen kuin painuimme pehkuihin. Niin paljon oli juteltavaa.

Lauantai valkeni aurinkoisena ja lämpöisenä, joten terassiaamupalan nautittuamme matkasimme Tampereelle. Tampereella ensimmäinen kohteemme oli Solo Sokos Hotel Tornin MORO SKY BAR 25. kerroksessa. Sky Barissa tapasimme Tainan, Sadun ja Tuulan. Alkudrinksut ja maisemien ihailua hetki, ja eiku Mansen katuja tallaamaan. Tämä meidän päivä tuntui painottuvan enemmän ja vähemmän syömiseen ja juomiseen, mutta samalla ihailimme kesäistä Tamperetta ja vaihdoimme kuulumisia. Päivän ohjelmaan kuului mm. Radisson Blu Grand Hotel Tammerin ravintola Trattorian terassilla nautittu salaattilounas, Tallipihan tunnelmallinen kahvila sekä tietenkin Pyynikin näkötorni ja sen herkulliset munkit. Ehdittiin piipahtaa myös mutka meidän mökillä, jossa Anniina pääsi mönkijäajelulle innokkaan kuljettajan kanssa. Sunnuntai olikin pyhitetty shoppailulle, ja mukavia ostoksia ainakin joku sai tehtyä Ja tietenkin syötiin kiinalaisessa sekä herkuteltiin Fazerin kahvilassa.

Aivan mieletön tunne tulee tätä kirjoittaessa pintaan tuosta viikonlopusta, aivan kuten toukokuisesta aikuisbloggaajien Tampere-päivästäkin. Ihana jutella samanhenkisten ihmisten kanssa bloggaamisesta ja saada mahdollisesti vähän vinkkejä itse bloggaamiseen kuin uusista kivoista blogeista. Ihan parhautta on vielä tällä iällä saada uusia ystäviä, sillä ystäviähän me olemme. Ja huikeaa on huomata muiden innostus omasta kotikaupungistani (juu, Tampere on edelleen kotikaupunkini, sillä olen siellä syntynyt ja asunut elämäni ensimmäiset 36 vuotta). Sitä jotenkin on sokeutunut kaikelle, mitä ympärillään näkee tämän tästä. Mutta nyt kun näiden ulkopaikkakuntalaisten kommentteja ja ihailuja kuunteli, omatkin silmät avautuivat Tampereen kauneudelle ihan uudella tavalla.