Sain muutamia viikkoja sitten Santa Marialta mielenkiintoisen kutsun osallistua bloggaajille järjestettävään ruokakuvauksen opastukseen. Minähän rakastan valokuvien ottamista ja monessakin suhteessa kaipaan lisäneuvoja miten kehittyä paremmaksi kuvaajaksi myös ruokakuvien suhteen. Vaikka en olekaan ruokabloggaaja pidän hyvästä ruoasta ja ravintola-annosten lisäksi tulee oman keittiön aikaansaannoksista napsittua kuvia myös sekä tänne blogiin että Instaan. Ravintolassa kuvausmahdollisuudet valaistuksen sekä puitteiden suhteen ovat rajoitetut mutta omissa ruokakuvissa olisi kiva onnistua ja välittää myös muille herkullinen tunnelma kuvan välityksellä.
Saimme aluksi pienen esityksen Santa Marian Aasian mauista. Me suomalaiset olemme Aasian matkailun myötä löytäneet muutkin itämaiset, eksoottiset ruoat kuin perinteisen kiinalaisen. Kirpeät maut, wasabi, inkivääri, korianteri ja chili ovat minullekin tuttuja. Kovin tulista chiliä pyrin välttämään mutta miedompi kuuluu omaan ruoanlaittooni kyllä mukaan. Kookosmaito antaa ruoalle ihanan lempeän maun ja sillä on myös terveysvaikutuksia. Kookomaito nimittäin alentaa kolesterolia, sisältää runsaasti magnesiumia sekä seleeniä. Ihan huippu tuote siis! Käytän sitä mm. keitoissa.
Ja sitten käytiinkin tosi toimiin. Alex Nurmi kertoi muutamia hyvinkin mielenkiintoisia juttuja liittyen kuvattaviin ruoka-annoksiin. Kasviksia voi ryöpätä suolavedessä jotta ne saa näyttämään ruokakuvissa mahdollisimman luonnollisen värisiltä. Salaatin ja kasvisten pintaan on hyvä suihkauttaa vettä tai öljyä juuri ennen kuvaamista niin saa tuoreen vaikutelman annokseen. Tuntui hassulta, kun Alex mainitsi etteivät ammattimaisten ruokakuvien annokset todellakaan ole syötäviä koska niitä ei ole valmistettu ihan loppuun saakka.
Pyrin itse aina kyllä valitsemaan oikeat ja ruoan tunnelmaan sopivat astiat mutta en ole selkeästi osannut ottaa oikean kokoista lautasta. Ruoka näyttää kuvissa paljon paremmalta pienellä kuin isolla lautasella. Pakko myöntää, että olen itse joskus jossain salaattikulho kuvassa joutunut “huijamaan rutatulla talouspaperilla” salaattikulhon pohjalla sitä ettei tekemäni salaattiannos näyttäisi niin pieneltä kuvassa. Em. jälkeen salaatti on toki vielä ihan syömäkelpoista 
Pitäisi myös muistaa ettei tuppaa ruokakuvia liian täyteen kaikkea rekvisiittaa vaan antaisi itse annoksen olla pääosassa kuvassa. Olen vähitellen oppinut myös huolettomuuteen ruokakuvissa eli piirakka voi olla koskettu ja silti siitä saa hyvän, makoisan kuvan. Toki Alex korosti sitä, että se piirakka kannattaa kuvata myös koskemattomana niin sitten nekin kuvat on tarvittaessa olemassa.
Seuraavaksi pääsi vauhtiin Fotonokan valokuvaaja Kristiina Hemminki. Kristiina oli erittäin inspiroiva puhuja ja hän puhui riittävän “kansantajuisesti”. Joskus valokuvaopetuksissa mennään niin syvälle että tunnen olevani ihan ulalla kun en ymmärrä kaikkea.
Kristiina korosti luonnonvalon käyttämistä ja vain yhtä valolähdettä ettei kuvassa ole eriväristä valoa. Kuvaamisessa varsinkin talvella luonnonvalon käyttäminen on haastavaa mutta yllättävän paljon valoa silloin tulee ja kuviahan voi ottaa myös varastoon. Kristina myös korosti sitä miten tärkeitä varjot kuvissa olisivat, että esimerkiksi omena näyttäisi pyöreältä. Ihan suoraan ylhäältä kuvattuna annoksia myös tulisi välttää ettei ruoka näytä ihan litteältä.
Kristina puhui myös siitä miten riittävää syväterävyyttä ruokakuviin ei saada kännykkäkuvilla vaikka itse kamerat puhelimissa hyviä ovatkin. Myös jalustan merkitystä hän korosti koska luonnonvaloa on niin vähän ja kameran tulisi silti pysyä vakaana pidemmälläkin suljinajalla.
Oli mielenkiintoista seurata miten Kristinan ja Alexin saumaton yhteistyö sujui jouhevasta. Kun oikea valaistus oli löydetty eri väristen himmentimien avulla tuli Alex vielä viimeistelemään annoksensa, jotta se näyttäisi entistä herkullisemmalta Kristinan kuvassa. Jäätelön ja kylmien ruokian valokuvaaminen on äärimmäisen haastavaa kun ruoat alkavat sulamaan eivätkä näytä enää hyviltä. Tällaisin ruokakuviin minulla ei varmaan riittäisi kärsivällisyys kun näkisen annoksen sulavan samalla…
Kristina ja Alex loivat ruokakuviin erilaisia tunnelmia vaihtamalla välillä myös tarjoiluastiaa ja tekstiilejä pöydällä. Kunnon ruokakuvaajalla taitaa ollakin kotona erinäinen määrä yksittäisiä kuvauslautasia, joita voi sitten käyttää kun sommittelee ruokakuvia. Olen itse ostanut Fidasta muutamia kivoja yksittäisiä lautasia vaikka minulla olisi kyllä kaapeissa ihan tarpeeksi astioita muutenkin. Jos en ole vielä paljastanut olen vähän astiahullu
Myös rouheammat kuvat ovat mielenkiintoisia ja leivinpaperin voi huoletta rutistaa niin kuva näyttää heti mielenkiintoisemmalta. Myös erilaisia yrttejä, salaatinlehtiä jne voi levittää huolettomasti annoksen ympärille kuvaan muistaen kuitenkin, että less is more. Itse taidan joskus sortua ylistailaamaan jotain ruokakuvia.
Saimme kotiinviemisiksi kassillisen Santa Marian tuoteherkkuja ja Alex Nurmen uuden kirjan Alexin keittiössä, jonka upeat kuvat Kristiina Hemminki on ottanut. Täytyy sanoa, että tätä kirjaa selatessa kyllä tulee nälkä. En ole vielä tehnyt mitään täältä mutta pari hyvää reseptiä olen löytänyt.
Parmankinkkupastaa on ehdottomasti jossain vaiheessa kokeiltava ja jälkkäriksi sitten Mojito-juustokakkua. Omnomnom!
Päätin pari päivää Santa Marian valokuvausillan jälkeen kokeilla miten opit olivat menneet perille. Tein hampurilaisia kanapihveillä ja tältä minun kuvani sitten näyttivät. Yritin muistaa valon suunnan ja kuvata pelkällä luonnonvalolla. Kuva on otettu alkuillasta kesäkuun alussa. Valo tulee viistosti sivulta ja takaa. Himmentimiä en ole käyttänyt. Hampurilaiset on asetettu rutistetun paperin päälle ja kuvassa on vain puolikas sitruuna sekä basilikaa somisteena.
Täytyy jatkaa vielä harjoittelua mutta jonkinmoinen alku tämäkin
The post Santa Marian inspiroivia ruokakuvia ja kameroita appeared first on Nelkytplusblogit.