Hampurissa päädyimme sunnuntaikävelylle Blankenesen kaupunginosaan.
Päädyimme, sillä tämän retken suunnittelu oli niin viitteellistä, että suunnitelmasta tuskin voi edes puhua, mutta joskushan on kiva vaan päätyä jonnekin.
Heräsimme sunnuntai-aamuna kello kahdeksan pintaan ja tarkistin ensi töikseni netistä, että miten se Fischmarket, jonne olimme ajatelleet suunnata, nyt olikaan auki. Jos joku asia kaupungissa on erityisesti sunnuntaihuvi, niin kaipa se nyt on auki jonnekin yhteentoista asti ainakin. Vaan eipä ollut, Fischmarketille olisi pitänyt suunnata 0530 – 0930 välisenä aikana, ja me olimme toisella puolella kaupunkia ja tuskin heränneet. Unohdetaan siis Fischmarket.
Emme silti katuneet edellisen illan satamaristeilyä, jonka takia olimme palanneet hotellille vasta puolen yön jälkeen ja siksi nukkuneet aamulla suhteellisen pitkään. Mutta lisää satamaristeilystä taas toisella kertaa!
Nautimme siis hotelliaamiaisen tavalliseen verkkaiseen tapaamme, samalla sunnuntain Hesaria lueskellen ja pääsimme matkaan vasta paljon myöhemmin.
Blankenese, aikoinaan puutarhakaupunki Elben rannalla, nyttemmin Hampurin kaupunginosa, on yksi Euroopan vauraimpia lähiöitä, yhdessä Euroopan rikkaimmista kaupungeista. Hampurissa pitempään asuneet ystävämme olivat alueesta vinkanneet ja se tuntuikin sitten hyvältä kakkosvaihtoehdolta tälle sunnuntaille. Keskustasta sinne pääsi helposti S1-junalla, sillä samalla, jonka toisessa päässä on Hampurin lentokenttä.
Hyvä suunnitelma, tähän asti. Noin 20 minuutin kuluttua päädyimmekin Blankenesen asemalle ihmettelemään seuraavaa siirtoamme. Tripadvisorista olin Hampurin vierailumme mittaan katsonut pariin kertaan kaupungin Top 20 Things To Do -listaa ja sillä oli kohdassa #14 Treppenviertel Blankenesessa. Lähdimmekin asemalla ensin kyseistä aluetta kohti. Juna-aseman ympäristössä oli kuitenkin valehtelematta ainakin 20 toinen toistaan houkuttelevampaa kahvilaa, joten n. 15. kohdalla annoimme periksi ja pidimme kahvi/kaakaotauon, vaikka olimme kävelleet vasta pari sataa metriä.
Kahvilassa surffailin netissä hiukan lisää ja törmäsin mainintaan Süllbergistä, josta sanottiin, että sinne kiipeäminen on suoritus, mutta näköalat sen arvoiset, joten sinne! Toki matkalla sinne ohitimme myös Treppenviertelin alueen, josta Tripadvisor lähinnä toteaa, että ”Lots of expensive cars and nice houses.” Autot eivät ole sillä lailla meidän juttumme, että olisimme niitä juurikaan kuolanneet. Rinnetonteille rakennetuista taloista monet olivat kuitenkin oikeasti melko hulppeita ja kävelyreitit, enimmäkseen kiviportaita ylös ja alas niiden välissä olivat kauniita.
Tällaisia puutarhalähiöitä on varmasti paljon, myös rannalla sijaitsevia ja myös rinteeseen rakennettua, mutta meille tämä oli toisinto Tukholman Mälarhöjdenistä. Asuimme kauan sitten pari vuotta Tukholmassa Bredängin alueella ja kävelimme tuolloin paljon myös viereisellä Mälarhöjdenin alueella. Siinä missä Blankenesen kujilta oli näköala Elbe-joelle on Mälarhöjdenin ylös alas kiemurtelevilta kaduilta oli näköala Mälaren-järvelle.
Tästä muuten vinkki seuraavalle Tukholman matkalle: tee retki Mälarhöjdeniin!
Süllbergin huipultaElben rannalle
Lopulta saavutimme Süllbergin huipun lähes helteessä ja melko hikisinäkin jo, mutta onneksi huipulla olikin kiva terassiravintola. Nautimmekin sitten pienen lounaan ennen kuin lähdimme laskeutumaan Elben rannalle. Jokinäkymät Elbelle eivät nyt ehkä olleet niin huikeita kuin näkymät Mälaren-järvelle, mutta katsoihan tuotakin.
Erityisen kiva oli huomata, että yksi ohittavista laivoista oli sattumalta sama, jonka lastaamista olimme myöhään edellisenä iltana Hampurin satamaristeilyllä katselleet – eivät taida nykyiset konttiliikennettä hoitavat laivat kauaa satamassa viipyä.
Lounaan jälkeen lähdimme laskeutumaan Süllbergin huipulta Blankenesen talojen pihoja ja terasseja matkalla ihaillen Elben rannalle, kevyenä ajatuksena palata Hampuriin laivalla, sillä Blankeneseen pääsee teoriassa myös Elbeä pitkin. Emme kuitenkaan olleet kunnolla ottaneet niistä selvää ja totesimme, että niitä menee melko harvoin eikä ainakaan suoraa reittiä Hampuriin löytynyt, joten palasimme sitten juna-asemalle ja junalla Hampuriin.
Onneksi ei tarvinnut enää kiivetä yhtään porrasta tai kujaa, sillä Blankenesen aluetta kiertää paikallisbussi, jolla pääsimme päivälipullamme takaisin juna-asemalle. Välillä kyllä usko loppua bussinkin jaksamiseen, sillä matkan varrella oli useampia tien viittoja, jossa kerrottiin, että kaltevuuskulma ylittää seuraavalla osuudella 15 tai olisiko jossain kohtaa ollut peräti 20 prosenttia!
The post Blankenese – Hampurin Mälarhöjden appeared first on Nelkytplusblogit.