Tervehdys maan asukkaat! Näin melkein tekisi mieli sanoa, koska viime viikko oli melkoinen. Toisinaan tuntui, että irtoan ruumistani ja katselen touhua sen ulkopuolelta. Meille rantautui todella nästi vatsapöpö, joka riepotti tyttöämme peräti kuuden päivän ajan. En ole koskaan törmännyt ennen tätä vatsatautiin, joka kestäisi näin pitkään. Epätoivo ja ahdistus alkoi iskeä jo neljännen päivän kohdalla, jolloin suuntasimme lääkäriin. Kyse oli tosiaan uudesta vatsaviruksesta, joka voi kestää viikonkin. Pakko sanoa, että tämmöisiä uutuuksia en paljon arvosta.
Pesin käsiäni aivan joka välissä ja torstai-iltana käsien iho näytti tältä. Jyyräsin myös kotiamme lattiasta kattoon klooripitoisella puhdistusaineella ja yritin pitää huolta ettei pöpö pääse leviämään enempää. En ole eläissäni pessyt niin paljon pyykkiä kuin viime viikon aikana. Onneksi on paljon alulakanoita, peittoja ja tyynyjä -tällaisissa katastrofeissa niitä tarvitsee. Tuntui, että koko muu elämä oli aivan pausella ja ajatukset eivät kyenneet mihinkään kauhean monimutkaiseen. Siksi oli tosiaan parempi, etten kirjoittanut tänne blogin puolelle yhtään postausta. Olisi varmaan tullut kovin kummallista tekstiä.
Perjantaina ovemme taakse ilmestyi pussukka missä oli nämä ruusut, tytöllemme yksi ihana juttu ja pussillinen karkkia. Kaiken väsymyksen ja epätoivon keskellä pillahdin hillittömään itkuun liikutuksesta saadessani tämän yllätyksen. Pakko sanoa, että ystävät ovat kultaa. Tuntui hyvältä, että joku ajattelee näin ihanasti ja tuo piristystä kurjuuden keskelle.
Mieltä ei tosiaan ylentänyt myöskään säätila, joka alkoi saada ihan naurettavia piirteitä. Tiistaina 9.5. näytti Varsinais-Suomessa tältä. Ihana keväinen sää, eikö vain! Koska kaikki muukin itketti viime viikolla, tämä sopi hyvin samaan lokeroon. Kohta 41-vuotisen elämäni aikana taisi olla eka kerta kun toukokuussa satoi lunta. En kyllä muista toista samanlaista ilmiötä. Kyllähän tämä tosin naurattikin; ystäväni heitti mulle Facebookissa tämän kuvan alle kommentin:
"Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa..."
Repesin.
Mutta sellainen viikko meillä. Toivon todella, että teillä on ollut parempi! Mulla on arpomatta vielä Stagecolor -arvonnan voittajakin! Apua! Koitan hoitaa sen(kin) tässä lähiaikoina -pahoittelut viivästyksestä. Kommentteihinkaan en ole ehtinyt vastailla, sekin odottelee to do-listalla. Siitä myös nöyrimmät anteeksipyynnöt. Tällä viikolla kuitenkin palaillaan nyt postausrytmiin ja voin luvata, että ihan mahtavia juttuja on tulossa. Mulla pursuaa postauslaatikko ihania aiheita ja suurin ongelmani onkin mistä aloittaisin! Onneksi ongelma on näinkin positiivinen :)
Toivottavasti ootte vielä siellä ruudun ääressä vaikka oonkin ollut vähän aikaa poissa ja huonosti vuorovaikutuksessa teidän kanssa. Nyt toivon mukaan elämä palautuu omiin uomiinsa ja homma voi jatkua kuten ennenkin!
Aurinkoa viikkoonne!